Voi mite onki ollu tosi keväine päivä. Mitä siit, et aamul vähä aikkaa sato lunt. Uus lumi o vanhan surma, vai mite se ny menikää... Linnut laulova jo oikkee touhukkaaste ja pupusil vast kiirus ja vipinä näyttää oleva (jäljist päätelle, ei olla korvahapsuikaa nähty). Tuuliki jonkuv verra, muttei sekää mitenkää kylmält tuntunu.

Aurinko oikkee pakkas häikäsemää - koiriiki - välil, ku viäl o tota valkost ympäril niim paljo. mut voi, mite lämmint ain aurinkoisis paikois olikaa.

Ja tiähä ojjo alkanu reippaaste sulamaa. Loska lens ja tassut kastu. Ei se silti vauhtii haitannu. Lämpöselt tuntu siihe talvem pakkasihi verrattun.

Nii sopivaste ol lumet sulanu postiloota/maitolaiturilt, et ol "iham pakko" napat siitki ryhmis, vaiks oltiinki iha tiäv viärel. Mimi vaa olsis halunnu mennä Kissin ja Kössin kaa ylätasol, mukku ei siihe oikkee mukavaste mahtunu. Toimiha se näinki.

Seuraavaks pysähryttii kyläyhristykse ilmotustaulu al. Koirat seuraava kuarma-autoo, mikä jatko matkaas "meijä" reittii. Se kulki tosi hiljaa, et liäneeks ollu kuski vähä epävarma, et onks oikkias osottees. Ei pysähtyny kummiskaa.

Sikku sen auton äänt ei enää kuulunu, ni ol taas paremp ottaa kunno poseeraamiset. Autot, mikkä kulkiva tosa isommal pikkutiäl ei koirii paljoo hetkauttau. Pari niist tais ihmetel kovaste, et mitä me oikkee tehrää, ku hirastiva ajoas sevverti. Hyvä etteivä pysähtyny. Siit näät kyl sit olisisivakki jo ilmottanu, uskon.

Ja kyl se aurinko vähäse aikkaa töit saa tehrä, et saa kaiken tän lumen sulatettuu. Tätä meinaa viäl riittää, vaik selväste o lumem pinta jo sulanukki. Mimi kurottelee lumivallie ylitte, josko näkyis eres joku pupu jossai, muttei mittää muut ollu, ku valkost pelttoo.

Harvinaisellaisest Mimi painels pisi mettii lumest välittämät. Ei tuntunu täl kerttaa yhtää kylmält, eikä iljettävält.

Ja Kissim miälest lumi ei ees voi olla iljettävää. Olkoon lumipalleroit turkki kui täyn hyvänsä. Niin o kiva pyäriskel. Tai siis tehrä niit omii rinkuloit.

Sit Mimi alko harrastelee vuarikiipeilyy. Mitä liä herkkuhajui (myyrii/hiirii) haistanu.

Ja tällase ison kiven ottasisi omal pihal iha mialuuste. Kuka tulis mun kans tyäntämää? =D

Ja sit taas mennää - mettähä meinaa. Paljo näkyy jo maat puitte ympärystöis, et kyl se sulaa, tääki lumimäärä!

Humpsahrettii museotiäl tualt pellolt, ettei tarvinnu tual kurakelis mennä tiäv viarustaa. Pysy tassut puhtaampin, vaiks kuivii ei kyl oltu. Ekas kuvas Kössi jäi hupsluiruu Mimin ja Kissin taa...

... ja varovaste houkuttelemal sain sit paremmi esii. Siin houkuttelemises o ain vaara, et joku tai kaikki muukki lähtevä liikkeel, ku kutsun. Vaiks yritänki nimee käyttämäl saar toissii ymmärtämää, et kenest o kyse. Ja täl kerttaa se toimiki hyvi. ;D

Lenkij jälkkee uni taas maistu. Aurinkos köllie, tiätty. ;)