Nappasin kaks kärpäst yhrel iskul ja treffasin kamunki puutarham pihal, ennenku ryykäsin haalimaa ittel kasvei.

Menin täysi resupetterin, vaihtamat vaatteit. Puutarhahommist, puutarhal ja taas takas puutarhahommihi. Iho ei kest parii suihkutteluu peräjälkkee ja inhoon pistää hikisen puhtait vaatteit pääl. Sori kanssakulkijat (joit oli kyl hurjaste paikal)!

Aurinko paisto ja ol tosi lämmint. Taimistom pualel en ny menny, vilkasiv vaa näi kauvemppaa. Kesäkukkii ku olin hakemas.

Ja vaiks mitä kukkii oliski ollu tarjol. Mä unohrin kyl kameran kokonas, ku pääsin sisäl. Ihmissii ku pipoo ja kaikil isot kärrit ja kappiat käytävät...

Saimmää sit takakontin täyttee. Ja mun pikalasku, pikkase ylöspäi pyäristäe men sevverti piälee, et olisisi voinu parilkymppii ostaa viäl lissää - ja oltais tarvittukki. Mut en siin kassal enää jono takan lähteny pyärtämää takasi.

Suunnitelmat kyl men lennost uusiks, mitä kukkii mihinki mää olin aatellu...

... ku muistin tän rappukukkatelineen. Tähä men kaik lipputankopenki ympärystähä ajattelemani kukat. Portaikom paikkaha en kyl ollu iha tyytyväine.

Kukkatelineen sain ny täytee kummiski. Ny kaik viäl purkeissas, mut täytyy ekaks päättää, mihi mää tän kokonaisuure yleensäkki laitan.

Petunioist ol menny muutama oksa poikki automatkan aikan ja laiti neki sit maljakkoho. Josku oon saanu näit juurtumaa tällee, mut hankalaa se vissii näi o, ku ojjo kukkii varsis. Kokeilemat en ainaskaa luavut!

Vaihron rappuut toisel pualel etuterassii ja siin ne saava ny ollakki. Meijä pöytäryhmän tilal ku o nykysi toi jumalatoine grilli, ni ei tähä etupualel paljoo mittää mahru.

Toine puali muuttu sit samal pikkase. Miätiv viäl, et misäs meijä toine valkone tuali mahtaa olla? Neki ku o täsä siirtyny paikast toisee yhtmittaa. Kaipa se jostai vastaha tulee.

Siperianunikkoo laiti tiävviarusta kaivorrenkaasee. Sem pitäs suatusas paikas siämentääkki, et vois vaiks jatkaa uut kaut ens vuan. Saa nährä. Nuppui ov vaiks kui ja paljo, ehkä ehtiivä aukeemaa viikollopuks. Tai sit ei.

Muurikello voi ol hyvi talvisuajattun monivuatine, kuulemma, mut meil se tosiaa tuski talvee selvii täsä pohjostuule tuiverrukses - ja tuskin tuum muistamaa mittää suajauksii, ku en ol koskaa ennenkää muistanu (jaksanu - into hiipuu syksyy kohti kummaste). Mut ov vaa NII kauniit kukat, että!

Sit näit kääpiöleijonankitoi muutama. Näist ei tul nii korkkioit, et tarvittisiva tukee, ni voisiva paremmi täsä paahteisel ja tuulisel paikal menestyy. Toiveis ainaski olisis.

Ja täsä Mimim miälipire siihe, mitä pihal ilma hänt tehrää ja touhutaa. =D Ei kiinnost, nii pätkääkää.

Hurjaste tekis miäli siirrel jo noit omii taimii ympär pihaa, mut ne ei kyl mittää kylmää kest, vaiks terassil ovakki ollu pitkään. Sit suruttais, jos ne kupsahtais het uutee maaha siirrettyy. Noh, sama riski o kyl viikonki pääst viäl, et sinänsä. Juu, ei, juu, ei... ?!