Het vaa ku tulee sopivaa taukoo sateest, ni enhä mää pysy pihalt poijes. Poika o kosteurest hualimat ajanu nurmikkoo, ku se kasvaa iha silmis. Jollei ny tee, ni koht täytyy taas ottaa viikate kättee.
Tul kukkapenkkiki paremmi esil, ku nurmikko o ales ajettu erest. Vaiks savikasa voikukkines ja sorakasa penkin takan, puhumattakaa tost suajamuavist piharakennukse nurkas, eivä mittää silmäniloi tosiaankaa ol. Tää näkymä o tiän suunnast kuiteski vastas Nouste keskustan suunnast tulevil.
Tää rikkaruahopuali taas toisest suunnast tulevil. Tarttis ehtii tänki kimppuhu täsä kunnol jossaikohti.
Tammis o pikkuruiset lehret. Täst se kesä alkaa. Näät ova ain viimissii kasvuhulähtijöit meijä puskist ja puist. Vaikkei niit kumpiikaa kovim paljoo ees ol. Vaahteroit ja tammii lähinnä. Toivomuslistal koivuu, mäntyy, omenaa, kirsikkaa, hevoskastanjaa, pihlajaa... Sit joskus, ku tiäretää, mihi kaik meijä suunnittelemat rakennukset tuleva. Ei kannat muutev vaa heitel ympäriis, ku sit jourutaa kummiski kaataan niit suurel vaival istutettui muitte asioitte takii. Se olis ikävä juttu.
Tulikukka on kyl nimes mukane! Iha mahtavat värit!
Liljatki o lähteny kasvuhu, vaiks näytti silt, et kaik olis palentunu. Viime kesän tähä tul joku örkki, mikä söi kaik lehret täst veke. Kukinnot vaa jäi rankoihi jäljel. Mikä liä ollu? Em mittää liljakukkoo ainaskaa huamannu missää.
Ja piha o voikukkie vallottama, mut silti jottai iha kukkapenkiski kukkii. Kauvemppaa kyl voi näyttää silt, et tääki o voikukkaa... Pirteet silti. Onha se voikukkani nätti kukkiessas, mut se höttövaihe sit jälkeempäi ei enää olekkaa nii kiva juttu. Tätä läänii ei kyl voikukattomaks saa, vaiks kui yritettäis, et täytyy koittaa pärjät yhres niitte kans vaa.
Entise mansikkamaan plänttii hakkasin haral taas. Savikokkareit pikkase piänemmiks. Et ne ovassit hankalii. Viäläki jäi jottai isomppii sinne mulla al, mihi en ees yrittäny mahtuu. Ku sopiva hetki tulee, ni auringonkukkaa tähä sit laitan.
Tuuli o heittäny meijä peltikasast yhre päällimmäise kauvemmas tonttii ja siin se ny o sit kuukaure-kaks ollu. Yhä silti siält alt ova voikukat kovaste yrittäny kasvaa, valotta, et valkossii ova, mut kasvanu silti. Et se voi olla sitkee, huh!
Takapihan kukkapenkki hukkuu koht nurmen keskel kans. Mut siäl kasvaa kans yht ja toist. Näyttää, et jaloritarinkannuski olis talvest selvinny. Kiva juttu!
Kilometrei täsä tulee, ku nurmee leikkaa, ku läänii nurmen o melkoseste. Mut kyl siit vaa kivan näköst ain leikkauksej jälkkee tulee.
Paitti et näit nurmikottomii paikkoi ov viäl muutamas paikkaa, misä ne salaojituksest jääneet savikasat saiva olla. Harmittaa oikkee, ku hyvä ja sitkee luannonnurmi tollee mentii pilaamaa. Olis tarvinnu tajut kauhat ne jätemaat suaraa jonnekki kuarma-autol laval ja tontilt poijes. Ens kerral tiäretää paremmi.
Tällasen kukkatelineenki varastost kaivoin esil. Tää o ollu käytös joskus muutama vuas sitte viimeks. Pölyttyny kovaste varastos ollessas, et siivot täytyy. Mut lährin kuitenki Paintil leikkimää erilaissii vaihtoehtoi.
Ekaan laiti erillaissii erivärisin kukkivii kasvei. Väreil ei nii välii, kuha sekalaist seurakunttaa vaa ol. Kääpiöauringonkukkaa, petuniaa, erilaissii orvokei, lobeliaa, muratti ja pelakuu.
Toises taas ol teeman valkosuus ja vaaleet värit. Ritarinkannus, pelakuu, muurinkello, lobelia, kallankukkaa ja orvokkii.
Kumpi näist ois sun suasikkis? (Älä välit karkeest eritoinnist, yriti vaa karkeest nährä, milt mikäki voisis näyttää, enkä nii keskittyny oikeisii valotuksii tai rajauksiinkaa.)
Tänäpe o siis satanu, paistanu ja tuullukki. Joka kerta lenki tulles ajankohtaseks o alkanu vähintäs ripottelemaa. Näät kaverukset sit ova viihtyny iha tyytyväisin sisätilois. Tän kuvan o napannu meijä plikka koulupäiväs jälkkee.
Linnuil o yhä viäl konsertti menos, liikenne o hiljentyny miltei olemattomii ja aurinkoki näkkyy viäl. Valosaa o, eli kyl se vaa NII kesä ojjo, ettei mittää määrää! =D
Kommentit