Alkaa läppäri olemaa nii kuuman, et o pakko tehä ny nii, et lataav vaa kuvat ja kirjotan tekstit myähemmi. Pitää antaa koneenki 'nukkuu' välil.
Nonni, josko ny ehtis sit kirjottelemaa kuviev väleihi jottai. Tosiaa sain laitettuu nyssit viimisekki tomaatit kasvusäkkeihi. Nämä terassin minikasvihuaneisii. Mettäm pualel...
... ja tiäm pualel. Sevverra ol paahret enne ukkost, et alko lehtii lötkööntyy, ja pit oikkee men kokeilee sormel, et onks multa kuivaa. Ei se ollu. Ei vaa tunnu kasvusto tykkäävä, ku aurinko paahtaa suaraa toho muavihi.
Takapihan kukkapenkis kukkiva lupiinit täl hetkel. Piiskut kasvava taustal vauhril kans.
Istuksin hetkosen terassil virkkaamas, ja otin Susunki mukkaa. Jottai miälenkiintost o tulos.
Ja siinähä se sit tul ja men kans. Aikas harvo Susuu yleensäkkää kiinnostaa mitkää moottoriajoneuvot, mut tää traktori jotenki pit sellast vinkunaa kulkiessas, et herätti toisenki huamion.
Muute siv vaa istuksittii ja ihmetelttii.
Nii, ja oliha siäl sit tiätty muutki tassuttelijat, Mustist lukuunottamat.
Siirsin pari tualii noitte tomaatintaimie ettee, ettei aurinko pääs suaraa porottelemaa muavihi. Vaiks aurinko kyl men pilvehe siin iltapäivän aikan jo ittekseski. Lämpötila ei kyl tippunu yhtää.
Kyöstin fiini istumisasento. =D
Kadi makoili aikas mattom pääl...
... mut siirty sit toisaal.
Ukkone alko jyrährel kauvempan ja Mimi katto het, et ollaanksme vai mennääksme. En siinkohtaa viäl mittää kiirut pitäny.
Kissi siirty ekaks pöyrä al turvaha. Viimesest ukkosen kuulemisest onki jo aikaa.
Mutku kukkaa ei reakoinu ukkose metelöintihi millää taval, ni Kissiki jätti sen sit huamiot. Mitä ny vähä varmuurev vuaks pit nokkaas metelin suuntaha kummiski.
Kukkasil o tarvinnu vet kantaa. Osal mont kerttaa päiväski.
Mut palkittevat kyl tän homman iha hianoste.
Enkelikellot kukkiva kans koko aja - ja lissää nuppui tulee.
Kaunist!
Salaatit kasvava silmis kans. Koht saaraa lautasel laittaa.
Orvokit ova hentoi ja nättei.
Nyppii täytyy muistaa, muute loppuu uusie nuppuje kehittymine.
Yrttiruukuski ojjo kivat kasvustot. Vaiks viäl ei ollakkaa näist maistiaissii otettu.
Lupiinipelto o valla rikkaruahottunu. Koht ei ol mittää lupiinei jäljel. Vaiks mitä tekis, ni näät 'rikkaruahot' ei meil kyl leviä. Tarttis oikkee saksie kans käyr tätä peltoo läpitte, et tulis lupiineil lissää tilaa.
Mustaks men taivas toises suunnas ja ropsahutti välil pisaroit meijä niskaa, ku terassil istuksittii. Pit siirtää pehmusteet sisäl. Ekaks tul iha tyynt ja sit tul kunnon tuuli. Sare tul, ja ukkone men ohitte rannikon suuntaha.
Mimi kuullostel sitä pisaroitte äänt ja ukkost. Vaiks meijä kohral ei enää iha nii hurjalt kuullostanu, mitä se ol tual Vahron suunnas.
Mut ilma pikkase viileni (kolme astet - heh, ruhtinaallisest) ja koirat sit orottiva iltalenkkii kuka taas missäki. Kiirus ei sillee ollu, ku just ulkon olttii, mut sopivaste ehtiki sit sare lakat, ku ol aika lähtee taas ulos.
Nii kosteet o, et tuntuu ku ilmaa vois lohkast vaa - niinku jottai appelsiinii - nihkeet ja nahkeet... Josko yä ees raikastuis ja viileentäis talooki vähä. Akkunat vaa apposelles.
Kommentit