Mä, joka en koskaa voita mittää, oon tän viimise muutaman kuukaure aikan voittanu jo kaks kerttaa! =D Jee!

Tul meinaa puketti Enkulin käsityä-plokin yksvuatisarvonnast. Mimosa ol napannu just sopivas kohtaa mun lapun! Kiitos!

Mukihöperön mulle ei olis enää paremppaa voittoo voinu tullakkaa! Teksti suameks menee kutakuinki: "Hyvät ystävät ovat kuin enkeleitä... Sinun ei tarvitse nähdä heitä tietääksesi, että he ovat siellä."

Ja oikkee ihanan herttane kuva kahrest ystävyksest. Oon kyl NII tyytyväine, että! Kiitos, kiitos, kiitos! <3

"Mikä verho? Missä?"

"Ei voi olla, ku oon täsä vaa koko aja ollu!" (nährää harhoi). ;D

Plikan tuunaus ja ottama kuvaki. Het ku näki, ni tällane miälikuva hälle tul.

Jättitoukka.

Mut onks se surulline, vai nolo? Ei sanonu.

Ja tällaset mä nyt kurpitsapenkist nappasim poijes. Pari kesäkurpitsaa ojjo iha liija isoi, voi ol, ettei niist enää syätäväks olekkaa. Ja toi 'toukka' ol puristuksis kasvilavan seinä ja toise kurpitsan kasvuston kans, ni siks ol kasvanu tollee hassuste. Ja lissää näyttää oleva tulos vaiks kui ja paljo. Hermesetaspurkim pisti toho kokovertailuks, yriti tulitikkui löytää, mutten löytäny. Eiköhä melkkest kaik kummiski tiär mink kokkone hermesetas o...

Tänäaamul sit Susu olis viäl halunnu mun kaa nukkuu, ku nousin ylös. Tarkastel, et tuunks mää takasi, et sais kunnon asentoo haettuu. Melkone lämpöpatteri vaa o, vaiks onki pikkane kisu...

Ja sinnehä hää sit jäi päiväpeito al pitkäks aikkaa, ku laiti petaten. Kumma, et täsäki lämpötilas (alkaa taas yli 30 menemää sisäl) jaksaa viäl peito al olla.

Herätes ol jo 24 astet lämmint ja aurinko paistaa täyrelt terält, et kuuma päivä täst ov viäl tulos... Huh-huh.