Näät meijä nettiongelmat ei ny näytä menevä poijes millää. Mä saan erinäissii virheilmotuksii, joko jo blogihi mennes, tai sit kommentoires viimeistäs. "Bad Gateway", "Internal server error" tai sit iha suameks "Yhteyden aikakatkaisu"... Mut näitte lisäks osa mun kommenteist häipyy ku piaru saharaa - ja toisinas myäs näät mun omat vuaratuksem päivitykset menee ajastettuik päiväm parim päähä ja sit ite jossaikohti alan ihmettelee, ku ei ala Bloglovinil tul tiatoo päivityksest... Ku käyn kattoos, ni sehä ei ol tiättykää päivittyny, ku ajastuksem mukkaa se o tulos esillekki vast parim päiväm pääst. Kääk! Hitsit, et nää ottaa välil pattihi. Nii, ja simmää huamaav välil, et vaa osa kirjotetust tekstist o menny oikkiaste esil ja ku meen editointiruutuhu, ni siäl näkkyy kaik. Milläs korjaat? Noh, blogii jo joutunu jostai syyst ny päivittelemää usseemmi ku aikasemmi. Se o tähä mennes suurimma osan vioist, siis senhetkisist, korjannu. Se taitaa rasittaa vaa serverii sevverti paljo, et jos moni päivittelee omii plokei yhtaikkaa, ni mitä liä uussii onkelmii se sit mahtaakaa tuar tullessas? Noh, koitetaa ny pärjät täl 'toisaikasel' (toimii-ei toimi- toimii...) systeemil ny vähä aikkaa.

Mut samate o sit sähköpostiki tökkiny. Enste ei tul mittää viästei pariim päivähä ja sit pumahtaa melkone kasa kerrallas yhtäkkii - ja 'hauskint' o se, et monet niist kerral tulleist o oikeest lähetetty jo päivä tai kaks sitte. Vaiks mul o ollu kone pääl ja netti auki... Ärg!

Eikä täs viäl kaik, mut palaan astial myähemmi...

Helleviikon ennusteet men kyl piälee meijä kohralt. Satanu o - ja paljo. Sit eile aamusti riputtel viäl aamulenkil käyres, mut sit alko sempäiväne sumu. Maailma men iha valkoseks. Ja sit tul aurinko esil vähäks aikkaa. Käväsi het kiärtämäs pihaa kameran kaa. Näät viimeset hetket o kallisarvossii enne talven tuloo. Elämänlankas o muutamii kukkii, vaiks varsi hennoste o kasvanu. Ei näyt oleva mikkää rikkaruaho meil. O täytyny suajel, ettei tul ruaholleikkuril ales ajettuu näitäki vähii varssii, mitä meil o.

Hajuherne tuaksuttelee kauniiste nii takapihan koira-aitaust vaste, ku etupihan kukkapenkis.

O varret kasvanu nii pitkiks, et kurottelee kovaste meijä telttaa kohti ny täsävaihees jo

Kukkapenkin puska tosin kasvaa 'pikkase' eritalval ku aitaust vaste olevat. Kukkii kummiski nii voimakkaaste, et kukat näkyvä kauvas.

Kääpiösormustinkukat pikkase kärsivä satteest, mut kirkkain viäl löytyy paljo kukkii.

Lipputankopenkis o kans värii, vaiks siinäki rankkasatteet painova unikot ja sinisievikit melkoseste lakoho. Silkkikukat ova nii vahvavartissii, et ne seisova kauniiste pystys erelles.

Nonni! Kattokaas ny: 'talonkorkussii' auringonkukkii meil takapihal kasvaa! =D Vaiks nuppui vast löytyy, ei mittää kukkii. Taloki alkaa pikkuhiljaa olla sen näköne, ku sen kuuluis, vaiks vähä reunalistoi puuttuu, ja takaoven katokse yläosa pitäs maalat punaseks - ja talousrakennukse kulma pitäs tiätty saar kunttoo. Isoimmat skaalat ainaski alkaa ol kunnos. Täytyyki ettii meijä talost vanhat kuvat ja skannat ne koneel, et sit voi jossaikohti tehrä enne-jälkkee vertailut...

Syksym merkkei alkaa olemaa jo nii mun kesäkukis, niinku näis päivänsineis, jokka kukkiva kyl erelles, vaiks lehret alkava kellastumaha jo, ku myäs mettän puis. Koivuist varsinki o lehtii alkanu jo kellastuun ja tippumaa meijä kulkemil poluil. Ja kylhä ne yät melkose kylmii jo alkava ollakki.

Silkkikukat ova valtavan upeit. Miätiv vaa, et mahtaiskos nää lähtee noppiammi kasvamaa esikasvatukses. Jos laittais hankintalistal, ku siämenii ruppee ostelee. Näät tuntuva oleva nuppuvaihees kuukaurem päivät, ennenku oikeest läht näit upeit kukkias aukomaa.

Kukkii siäl nuppuje seas yhre jos toisenki värissii kukkii. Ja näät muute kestävä aika hianoste vaasis leikkokukkanki!

Hentoo ja hempeet.

Monttaalai sävyy. Kaik upeit.

Ja tää ov vissii se lopulline syksym merkki. Meijä teltast romahti toine puali. Siäl ol jo lisätukii lankuist laitettun, mut nysse viimine piste siv vaa tul vastaha.

Täsä se makkaritila nyssit o. Jeps! Ny pitäs saar taas sit autotallihi/varastoho tilaa, mihi sais kamaa siirrettyy.

Oleskelutilam pualel ei ol mikkää muuttunu. Sinne sais korttipelit viäl hyvi pystyy!

Kuukausimansikoit ollaa saatu jo napostel terassilt - sem mitä koirie tarkka hajuaisti antaa myäte jättää. Näät ova nii suasittui, että. Eikä ol tää terassinkaa kääpiöauringonkukka viäl avautunu. Kurkottelee seki jo selväste 'yli lairan' kummiski.

Timjami o alkanu kukkimaa uurestas.

Ja minikasvihuaneet pursuu kasvustoo. Vähä liija piän tila kolmel tomaatil yks tällane. Oon saanu kovaste leikel oksii poijes, et mahtuva olemaa - ja silti o täytyny suajat vähä aurinkolt, ettei kasvustot pala. Mut satooki sit ollaa saatu! Ja sitä tulee viäl lissääki. Enne pakkaste tuloo täytyy sit viimisekki raakileet nostaa sisäl kypsymää, ettei men turhaam pilal. Nii, ja MIHI kummaha mää laitan nää minikasvihuaneet talveks? Kellarissakaa ol viäl lattiaa tehty...

Panoraaman oti kameral leviän kuvan talon takkaa. Siin meijä maantasal olevat tomaatit ja ananaskirsikat. Saa nährä ehtiiks yhren yhtäkää ananaskirsikkaa kypsäks ast ennenku pakkaset tulee. Mut ämpärilline tomaatinraakileit täs seinustal ainaski o.

Tulikellukkaki o alkanu uurestas kukkimaa, vaiks ne kevään kukkavarretki o viäl paikallas. Jätin ne siihe, ku aattelin, et saa neki valmistaa ne siämenet kypsäks iha rauhas ja varistel siihe ympäristöhö, josko sit alkais vähä enempi laajemmalt alueelt kasvii löytymää ens kevään. Toivoo ainaki soppii.

Sit mää meinasi, et otan yhre kameran itselaukasijal otetun kuvan Kissist ja munst, cottonfoorumil avattareks, mut siin ol mont mutkaa matkas. Valo tulee vääräst paikkaa, ku ainut paikka, mihi kameran saa, on takampäälyne.

Sit näit linssiluteit meijä huushollist löytyy muitaki ku Kissi...

Et tällassii napsui sit saattii. Ja kyl koirat ny välil kummasteliva sitä kameran valovvälket ja piippailuu, et jopa joskus jonkun kuano ol oikeest kameran suuntaha. =) Mut yhtää avatart ei näist napsuist tullu.

Eikä menny kauvaa, ku Kadi valtas soffan sit...

Isäntäki sit vihrov viimei meinas ruvet hommihi, et 'tost noiv vaa' siirtää sokkelilt poijes valahtaneen talousrakennukse seinän takasi, muuraa sokkeliv valmiiks ja laittaa seinät kii, heittää kellaril lattial raurotukset lattiaa varte ja sit betonii pääl. Hupskeikkaa! Noh, eihä se - tiättykää - iha nii menny. Touhukkaan ulos, et homma alkaa, sit hetkem pääst sisäl: tuumaustauko. Otsa rypys, kone auk, netist tiatoo. Ulos taas, tavaroitte ettimist, tunkin paikoilleellaittoo, pyyntö tul kattomaa, tunkkaamist, tunkattavan lauran hajoomine (meni pualiks) ja koko talon pääty tul kolinal ales (onneks ol vaa pari senttii, ettei käyny mitenkää pahaste), sit kipasuu lautavarastos, kellaris vakoilureissul (mite ammatti-ihmise asian tek), ahaa-vanerii. "Mee sää vaa sisäl, kyl mul täsä jonki aikaa menee ennenku mittää tapahtuu"... Hetki men, sit taas tulttii sisäl, tuumaustauvol. Sit lopultas päätti, et laitetaanki nyv vaa sellaset tuet talousrakennukse päätyhy, ettei se pääse lissää kaatumaa, eikä siis romahtamaa. Kulma täytyy viäl tukee vähä paremmi ja uus pressu laittaa paikoilles, mut sit sem 'pitäs' pyssyy paikoillas romahtamat kasaha ens talve ylitte. Seuraavaks sit keskitytäänki kellarihi.

Mä en uskaltau paljo mittää sannoo, vaiks tek miäl. Olis loppuki tekointo jääny siihe. Ku välttämät tarttis tehrä ja saar paikat kunttoo enne ku o liija myähäst, mut MIKS taas pit vast viime minuutil kaik jättää. Koko kesä olis ollu aikaa selvitel asioit ja tehrä miättimiset siihe kuntoo, et het ku rahaa o tarppeeks ni vaa ryhrytää toimii. Eikä ol auttanu, et oon muistutellu asiast sillon tällö. Kaiken sit vissii pit olla NII selvää, nii selvää. Mukku meil ei oikeest koskaa oo ollu mikkää asia yksinkertane, ku kumpikaa ei olla mittää alan ihmissii, enkä mä oo tehny puutöit käytännös koskaa, ni jopa ne perusperiaatteet o iha hakuses, saatikka sit näi isommis jutuis. Oma tiato-taito täs hommas o nii huano, etten uskal paljo ees miälipitteit sannoo... Kaik tuntuu nii pelottavalt.

Pitäs vissii men johonki puutyäkurssil.