Mitäs sitä nyssit vapaapäivän tekis, ku pääosi o iha aurinkoistaki? No, huhkii pihal, tiätty. Näät syksyn kuivat kelit täytyy käyttää hyäryks, vaikkei kaik asiat olekkaa iha loppuussaak asti miätittyi. Niinku säilyvyyre kannalt ja sillee.

Meijä 'kallonkolistaja'-Mimi o rentoutunu vanhoje kaavojem mukkaa. Alkaa kuhmuki jo pikkuhiljaa laskee. Sevverti se miälempohjal kaihertaa kummiski, et ite toist tavallist enemp seuraa.

Auringonkukkii riittää. Tairetaa jättää ne toho talventörröttäjiks. Jos ehtisisivä vähä siämentää, ni tulis linnuillekki vähä talvimurkinaa.

Siint viärest pellolt nappasi sit yht rivii vail kaik porkkanat ylös maast. Tää o nii savist, et meinas hiki tul, ku joutu kaivamaa kaik ylös. Naatit vaa napsaht poik, ku porkkanat oliva nii tiukas. Sit pit viäl putsat sitä savee poijes porkkanoist, ku laiti niit lootaha. Tää peltotilkkuha o tehty site, et isäntä nappas täst pintasavee poijes jottai 40 senttii ja siihe tuatii lannotettuu puutarhamultaa tilal, pikkase koholles. No, ny vuasiem mittaa se pello al oleva savi o sekottunu multaha aikas lahjakkaaste... Myyrät päätyäläisin täsä. No, satoo siit ollaa saatu - ainaki ku muistetaa kevääl lannottaa...

Ekal laatikollisej jälkkee tajusi, ettei ees pari laatikollist riit ja pit keksii jottai lisäappuu tähä juttuhu. Sil välil näät porkkanat orottiva sipulilaatikos, mis näät jäljelolevat ovakki kivaste kuivunnu.

Ja kah - hamsterin ku ei paljo mittää poijes heitet, ni löysin piäne laatikoston, mis ol kolme laatikkoo jäljel. Luulin, et toi ekaki olis tähä kuulunu, mut se oliki piänemppää kokoo. No, sain silti kaks laatikollist porkkanoit ja siirsin isommast lootast sipulat päällimmäisehe.

Oikkiast tavast säilöö ei ol mittää kokemuksii, mut netist taas surffates tul tiatoo, et juuret ja isommat multa/savipaakut vaa poijes pinnalt (pestyin eivä säily pitkään) ja naati alt vähä kantaa poijes, ni kasvukeskus lakkaa toimimast, eikä porkkana ala yrittää uut kasvuu. No, meijä porkkanoitte ei ol tarkotuskaa koko talvee säilyy - täytynee vissii yrittää porkkanalaatikkoo tehrä (sitäkää ikinä ite tehny), ettei men kaik pilal. Juu, ja sit näitte pitäs ol jossai vähä kosteut säilyttäväs, muttei märjäs. Niinku turpeen tai hiaka sisäl. Mut ei meil sellastakaa ol, eikä paikkaa misä sellassii säilyttelis, varsinkaa. Saa nähä tuleekohankaa, ku kellari o nii pikkane. Mut yrittää täytyy. =)

Simmää meinasi, et laitampaha noit kesäkukkii jo poijes kans kompostihi, et saisisi ne ruukut pest talve erest poijes. Mut nehä yllätti kukinnallas yhä.

Mite tällassii muka raaskis poijes pistää?

Nii, et arvatkaas, mite mun kävi? No, sinnehä ne tiätty jäivä. Kaunistamaa syksyssii päivii. Vaikkei niit näi syksysi enää tunnu tultuu ihasteltuu kyl nii usseste ku kesäl.

Joku kellokukka, oliskoha maariankello (?), o tauvoj jälkkee alkanu kukkimaa taas. Seki yllätys.

Tää yks ja sama sormustinkukka vaa jaksaa kukkii. Sitkee o - toivottavaste o hyvä merkki, et kestäis talve ylittekki hyvi.

Näät yllätysunikot pit kans piäne tauo kukinnassas ja ny o sit uus kiarros menos - usseemmal kukal. Tästäki toivon uussii tulokkait ens kevään. Mä en tair uskaltaa napat mittää poijes täst kukkapenkist, etten taas men vetämää rikkaruahon jottai kukkaa irti...

Valkone miakkalilja nojaa ananaskirsikkaha, mis o lyhtyi mont, mut kaik vaa yht vihreit. Näist ku pitäs tul sellassii ruskioi. Vai pitäsköhä ne kerät talttee ja kuivattaa jossai? Tarttis tääki selvittää, ku nääki o meil ekaa vuat, ni ei tiär oikkee. Lyhtyi o ainaski vaiks kui ja paljo - toisin ku lyhtykoisos, mihi ei kesä aikan tullu yhtää 'lyhtyy'...

Ja siinku pihal touhuusi, ni - hiiskatti - pit napat ne kukkineet miakkaliljat kans taltee. Siis lähinnä sipuleit ajatelle. Tää isomp laatikko jäi 'ylimääräseks', ku siirsin porkkanat ja sipulat siit poijes, ni täsä saava sit tuleentuu ja jossaikohti napsaan naatit poijes. Kattotaa, miten käy. Kylmähä tää autotalli o, et jos yht kylmä talvi tulee, ku viimeset kaks talvee ova ollu, ni palentuva kyl taatuste. Varasto falskaa pikkase, muttei sentäs iha niimpaljo et pystyis ison huanee plussam pualel pitämää.

Sit oti urakaks tyhjät meijä kurpitsapenki. Siit sitä sai kottikärryllissii kuljettaa tavaraa kompostihi. Osa lehrist olivakki jo iha pehmennyi, et kyl täsä vaa aikas kylmä o jossaikohti ollu. Noit krassit annan ol viäl vähäse aikkaa, jos ne siämentäis kunnol, ni napsin ne siämenkorat tost mullam päält kans talttee (jos muistan ja ehrin enne pakkassii). Vähä ol varret sikin soki kurpitsoje kans, et men huanon näköseks, mut on siäl silti viäl jokune kukka ja niit siämenkotii kasvamas vaiks kui.

Yhre iso vanha maitolootan täyttee sain noit kurpitsoit. Siäl o kesäkurpitsaa, koristekurpitsaa, ufoo ja talvikurpitsaa. Sisälläki ov vaiks kui näit, ni täytyy ny toivoo, ettei hiiret tajuu näit syätäviks. En tykkäis saar suurt 'kansanvaellust' näitte herkkupatoje äärehe hiirulaisist - ev vaiks hiirossii ollaanki.

Säähä ol sit kirkast aurinkompaistet, pilvist, kuivaa, märkkää...

Välil tuntu, et noit mustii pilvii olis ollu taas joka pualel meijä ympäril...

... ja päälläki, mut silti aurinko paisto.

Tomaattisatoo ollaa saatu. Kestää tää punastumine vaa näi syksysi aikast kauva, ku o keskimääräseste aikas kylmää niil jo. Mut silti näyttäis enempi haittaa tekevä tää jatkuva sare ja kosteus. Ananaskirsikat tosin voiva hyvi. Täytyy koht kokeil, josko siäl lyhtyje sisäl olis jottai marjaa kans.

Isännä rojektin o ollu tehrä ovi kellarikatoksehe. Tähä mennes siin o ollu vaa muavii, mikä hapertu äkkii talvipakkasis. Jottai lumiestet tähä olis pakko saar, kummiski. Tähä vaiheesee päivän aherrukset sit jäivä. Huame jatketaa.

Ja illal ol Mimi jo melkkest se normaali ryppynaamane rentoutuja, mikä ennenki. Vaiks olo ja meno o samammoist, ni eihä se ol ohitte tää tilanne, ennenku patti o kokonas poijes. Nii se vaa menee.

Hyvää yät! =)