Sitä samaaha se tuntuu arjet oleva. Töit, huushollaust, lenkkeilyy.

Kissi pötkötti nii houkuttelevaste sillee sopivaste et ol kamera liki.

Väsy, väsy.

Pinkki masu. =D Pakko ol painaa naama toho, ei voinu vastustaa. Kissi vaa tuhahti ja jatko loikoilemistas.

Kadiki ossaa. Nykku taas ei ol vähää aikaa kuullu/haistanu susii, ni joha taas köllitää. Oltiiha täsä jo vähäse aikkaa melkose tarkka-porkkanoit, eikä merkkiikää moisest rentoutumisest.

Tassuu tek miäl mennä kutittamaa, mutten halunnu toise unt häirit.

Sotapoikaki tul lomil kotti. Lunssasen, mut plikkaystävä ol silti hajettava mukkaa.

Jonomuarostelmas mennää mettäpolkui...

... kunnes ain välil joku poikkee silt omil härilles.

Tai muutev vaa tarkkailuasemihi. Tän tutkailun aiheutti tiäl menevä putputti (avolava-auto, mikä pit kiältämät outoo äänt). Se ol sevverti kaukan kummiski, ettei aiheuttanu sen kummempaa ku tuijotteluu.

Kissi ja Kössi meneväkki ain pääosi kahrestas, ku ova jatkoremmil toisissas kiines.

Lähestyttii kymment pakkasastet, ni viäl pärjää Mimi ilman tossui, mut muut lämmiket kyl kaipaa, ettei tul vilu.

Näät kuvat o otettu silvälil, ku Kössil ol "se isomp" hätä menos, ni kaik vähä yrittävä olla niinku ei olisiskaa.

Luminaama.

Kissi o joku haju just siin Kössin al nii tärkeen, ettei sitä voinu vastustaa. Kyösti taas ei ollu moisest moksiskaa.

Ja hämärtyhä se sikku kottippäi ehrittii. Onneks ol sevverti pakkast, ettei niit hurjii lumipalleroit tassuihi kertyny. Päästii noppeemmi kuistilt sisäl.

Ilost viikolloppuu kaikil!