Näi se ny o menny, et vähäv välii lunt o tullu ja sit melkkest vesisatteeks lopultas tällee sunnuntai-iltan päätys.

Vanhakki polut uurestas pit löytää ja Mimi ku meil yleensä ekan menee, ni koittiha nyttekki. Ei tykänny. Anto poluntekemise Kissin hommaks.

Vaiks osas paikkaa polkuu ol ollu alottelemas joku mettänelävä. :) Pupustej jälkii o aika ajon ristii ja rastii , mut täsä o menty nii hianoste just meijä "vanhaa" polkupohjaa pitki, vaikkei polust ollukkaa enää mittää merkkei, ku lunt ol tullu sevverra.

Ja ryhmikset taas.

Kauriin jäljet men tualt mettäst pellol täsäkohti ja sitä koirat vähä haisteliva, mut ei näät niinkää jäljist välitä - jos papanoit löytyis, ni se olis kyl sit kovemp pala...

Ja joku siäl päristel kauvempan joko mönkijäl tai moottorikelkal, et ääni kantautu tänne asti, mut ei me kyl mittää nähty. Tai em mää ainaskaa. Näät kuvat oliva eiliselt, ennenku alko uurestas satamaa lissää lunt.

Täsä sit täm päivä iltapäivälenkij jälkkee, ku kotti tultii. Kissi ol saanu oikkee kunnon lumikuarrutukse. =D Ei hää kyl moksiskaa näist ite ol. O keksiny oman tekniikan siihenki, et mite näitte kans liikutaa, ettei jalat hinkaa toisias vaste. Sitä täytyy vaa nauraa, ei voi mittää muutakaa...

Eikä siin sit muu auttanu, ku mennä lämpimään suihkuhu, et sai nopeite pallurat poijes. Käytin sit tilaisuure samal hyäryks ja pesin Kissin. En iha täsäkohti ollu sitä ajatellu tekeväni viäl, mukku kastelemaa toisen jourusi muutenki, ni samal seki sit men. Pyyhekuivauksej jälkkee nappasin kuvaa, näkkee täst selkäkaaren, niskan mallin ja seläm pituure (tai jalkoje lyhyyre, miten sen sit kattookaa).

Föönikuivauksej jälkkee ol ruaka ja sit ol kiva pääst taas untem mail. Näät lumilenkkeilyt kyl käyvä kaikkeis enite ain Kissim pääl, ku o lyhkäjalkasin, mut silti ain ekan joka paikas - tiärraivaushommat ei ol sitä kaikkeist kevyint. =D Mut tää sitkee sissi kyl vetelee, eikä kunto lopu keske.