Taas alkaa olemaa onkelmii löytää otsikoit. Vähä aikaa jo taistellu niitten kans. En siltikää ol valmis ryhtymää mihinkää päivämäärihi ja juaksevii numerointeihinkaa...
 

Kosteit kelei o ollu, vaiks aurinkoki on kyl näyttäytyny. Isäntä orottelee sopivii ruaholleikkuukelei, ku nurmikko tuntuu iha märjält koko aja - ja Kissin turkki kans näyttää silt, et joskus olis kuivat kelit poikaa.

Koirist puheenolle, löysinki kivan artikkelisarjan, mis kerrotaa siit, mitä koirakirjois ei kerrot: nappasin tähä ny osan 3, ku se osu ja uppos kyl just siihe, mitä miält itekki oon. Sivun alaosast löytyy linkit muihi osihi.
 

Kissat ny ei keleist ol moksiskaa. Varsinkaa Mustis, joka ettii vaa ne mukavimmat makuupaikat huushollist. :)
 

Susu kans nautiskelee eri paikois, mite parhaakses kattoo. Joskus alakerras ja joskus yläkerras. Vähä riippue siitäki, misä tulee ittekki enite oleiltuu. Tää asento ol vaa nii hauska, ku ei usseste tällattis kummiskaa ol. Viilee, pehmee tyyny ol kiva nojattava, näköjäs.
 

Kovaste takaterassil lentelee perhossii, ja osa niist tulee sisällekki asti. Susu niit kovaste seurailee, vaikkei mikkää innokas pyyrystelijä olekkaa. Mustis kyl sit hoitaa senki homman Susum pualest - ne reppanat, mikkä sisäl tuleva, harvon enää ulos ehjän pääsevä, vaiks mite yritetää toimii pelastavin aatuin.
 

Pit siirtää takaovie verhot poijes tiält, ku ne olisisiva halunnu puhaltime sisäl mennä. Ei uskal sellast riskii ottaa, ku muutenkaa en oikkee välittäis näist puhaltimist. Tuulettimii onki sit muuval talos, mut olkkaris toi, et sitä pystyy paremmi seuraamaa sillo ku se om pääl. Ettei sit kärährä.
 

Varelmii alkaa kans tulemaa oikkee kunnol. Hurjaste ov viäl raakileit puskis, et niit saa poimii kyl miälim määri - ku olisis vaa paikka mihi niit laittaa. Kellarii ei olla saatu laitettuu, niinku ei keliem pualest tänä kesän paljo mittää muutakaa, mikkä oliva suunnitelmis. Ekaa kerttaa myäs kummitärilt jo usseemp vuas sit saatu valkone varelma tek marjoi. Muutaman. =D
 

Kuutaki tul taas yritettyy kuvailla. Yritin vaiks mitä asetuksii, mut tuntu, ettei kuvis silti mittää eroo ollu. Valosuut, zoomii, ISO:ut...
 

Ei mittää vaikutust, kaik yht tummii. Taitaa alkaa oikeest vetelee viimessii tää mun vanha kamera. :/
 

Ompelui o tehny miäl tehrä, vaikkei materiaalei pahemmi ol. Nappasin sit kulahtaneen ja rikkimenneen pussilakanan ja kuluneen pöytäliinan käsiini...
 

... sekä vanhan pikkumaton, mikä o kans meijä muutois mukan kulkenu pitkän aikaa. Nysseo nii rispaantunu jo, et päätin antaa sil uusiokäyttöö.
 

Tosin yks iso tärkee osa tätä koko juttuu uupuu viäl, et valmiiks asti en sitä saanu. Kattotaa, josko plikka muistaa tuar mul, mitä pyysin, ku seuraaval kerral meil poikkee. :)
 

Seuraava juttu sit taas kahrel pyäröpuikol. Kovaste miätin, josko sit taas jottai ompelust täjjälkkee.