Vähä tulee hassui kuvii, ku ei voi niit sisäkuvii julkisiks laittaa, mut asiast kummiski.
 

Aamulenkij jälkkee pesin Kissin ja kuivasin suurimpiirteis - tassut jäivä vähä kosteiks viäl. Pit vähä töitäki ehtii tekemää. Sit iltapäivälenkij jälkkee laiti rusettii, ku meil ei ol viäläkää niit liivei. Et ov vähä fiinimp ku muuto kotiolois olles.

Ja eiks sikku mä olin saanu Kissin iha kuivaks lopultas, ni toine ol käyny ryystämäs juamakepult vet, ni ol rinnusta iha litimärkä. Miks kummas Kissin täytyy juar ain sev vesikepun "vastarannalt", et koko turkki ain kastuu? Noh, eiku fööni taas kättee, ja kuivaamaa... ;)
 

Kissi kyl taas tiäs, et ny ollaa jonnekki kivaam paikkaa menos, ku seuras mua ku hai laivaa ja varmistel, ettei jää kyyrist. Sit ol innoissas, ku lährettii. Turvavaljaatki hukkuva tonne karvojej joukkoho melkkest kokonas.
 

Täst kuvast tul vahinkos "kaksjakone". Näkkyy mun "virkapaita", eli Karva-Kavereitte t-paita heijastuksen, ku otin kuvaa, mite mustaa pilvee meijä menosuunnas ol, ku orotettii valojev vaihtumist.
 

Sit olttii paikam pääl Neliapilan pihal. Oltii sillee ajois, et ehrin tehrä Kissin kaa piänt köpöttelykiarrost lähistöl.
 

Kauniit portaat bongattii siit aikas lähelt.
 

Viäres upee, marjaisa pihlaja.
 

Mustii pilvii tul ja men. Ei sentäs valunu maaha meijän kohral.
 

Sit hetki oroteltii muit kavereit. Nostin Kissin takalootam pääl, et näk siit paremmi ympärilles, ku maas olles. Parkkipaikka kummiski aikas pikkane ol, ni ei käy vahinkoo.
 

Välil meinas pimiäks käyrä.
 

Mut ei me siit moksiskaa oltu. Koht paisto taas aurinko.
 

Lissää heijastuksii. Meijä autov viäres ol upeevvärine keltane auto. Oikkee silmiihäikäseväv värine. En kehrannu sitä ruvet kunnol kuvaamaa...
 

Kuvailinki sit enempi Kissii.
 

Sit Kissi huamas pusikois liiket ja ...
 

... kissaha siält tul. Iha hiljaksis köpöttel, eikä meist meinannu mittää. Kissi vähä potpottel, et tollee kehtaa mennä vaa ohitte mittää moikkaamat ees. ;)

Sit tul lissää kamui, nuar Bernimpaimenkoira, jolt saattii Kissil lainaks huivi, mis luki et "Saa halata". Kiitos! Ja meit olttii het vastas, ku ovest sisäl päästii. Nii ol asukkaat ku henkilökuntaki iha innoissas näist karvuuksist. Ja eiks koirakki nauttiku ku saiva huamioo ja nameiki.

Käyttii eri osastoil ja osan asukkaist huaneissaki, ku halusiva. Usseempiki sanos, et Kissiv vois vaiks jättää sinne. Yks nauro, et "unohra se tänne". =D Sikku sanosi, et vois mulle ja muil Kissin karvakamuil koton tulla ikävä, ni sit meinas, et tulkkaa sit äkkii uurestas kylähä. Ja voi, mite ei muakaa oo halailtu niim paljo pitkiin aikoihi, ku siäl. Kissii myäs. Nii oliva ilost ku näät viarailut taas kesätauvoj jälkkee lähtivä käyntii. Ihanii ihmissii!
 

Sit enne autoho menoo annon Kissil loppunamipussin syäräkses (siin ol sit eilisem päivä ilta-ateria), tek pisut ja lährettii kotimatkal. Varsi tyytyväisen koiruuten.
 

Sevverti uuvuttavaa reissus ol, et Kissi nukaht alta aikayksikön ja nukku sikeeste samas asennos pari tuntii. =D

Mut oon ihav varma, et ens kerral o menos mukkaa iha yht inton, ku tälläki kertaa. <3