Kiirust pittää. Mut ollaa ehritty vähä juhlailee ja lenkit käytyy tiätty ja isäntä sai jopa suajaverkon piipum pääl, ettei naakat pääs pesääs tekemää - pari päivää siäl kopsutteliva ja yrittivä saar sopivaist aukkoo, mut luavuttiva lopult. Piharakennuksem piippu o ainaski käytös jo.

Tällane pino on kasvanu tähä akkunan ettee aurinkovarjoks, ettei tahro enää korihi paistaa koskaa aurinko.

Siirsin sit korin lattial. Siin se välil o aurinkos ja välil varjos, riippuu, mihi aikaa kattoo. Mut kyl kissat het tiäsivä, mitä kuuluu tehrä. :)

Ja tällassii kuvii tul revontulist. Haa! Ei vaa kamera osannu kohristaa nii kauvas, ku olisis tarvinnu. Mut pojan kans niit tual pihal monee otteesee ihaltii.

Pit välil testat, et toimiiks kamera lainkaa, ku ruutu ol koko aja mustan, mut kyl se sit kuvii kuitenski osas kans ottaa - kuha kuvattava ol vaa vähä likempän.

Susu o kerjänny ulos monee otteesee, ku aurinko nii lämpimäste kert akkunoitte läpitte jo paistaa. Oon tunnustellu tassuje kestokykkyy sil, et oon laittanu kissan ulos ulko-ovev viärel ja kattoo sit, mikä o kokeilujen tulos. Lumi pöllyää ku kissa ravistelee tassujas. Yh-hyh!

"Kylmää tääl o! Päästä mut sisäl!"

Ja voi mite maistuukaa uni herkulliselt moisen kokemuksej jälkkee! :)

Sikku kokeilun tulos ol, et kissa halus piremmäl lähtee, Susu pääs lenkil meijäm mukkaa. Hyvim menee ain nii kauva, ku ollaa liikkeel - pysährelles haluu sylii lämpimähä.

Mun on se vaa mukavaa sit lämpimäs ja pehmees oleilla lenkij jälkkee. Sit menee pari päivää, ettei kerjät ulos.

Siskon tykön käyttii ja siälähä tiätty karvakerät menos mukan kans. :) Vähä tul tärähtäväissii kuvii, ku en halunnu salamal kuvii ottaa, mut valo ei oikkee tahtonu riittää. Ekku rentoilee vasemmas yläkulmas, Pörri tarkastelee tilannet oikeel ja alimmas loikoilee Jaja.

Kauniit kukat koristiva pöytää köökis.

Ja kynttilät. Tul kokeiltuu kameran eri toimintoi, valosuure säätöi ja sit noit erilaissii muit juttui. Onha niis kuvis sit kyl erooki. Ei sitä vaa ain ossaa ite aatel, mikä millonki olis se kaikkein paras juttu - saatika onks eres aikaa kovaste kaikkee säätöi tehräkkää...

Herkuteltii ja kaffetelttii. Paljo puhuttii koiramaisist asioist, niinku pakkaa ain käymää, mut muistaki sentäs. Valla kiva piipahrus!

Ensimmäissii kevääm merkkei seki, et joes näkkyy sulii paikkoi paljast vet. Tosin enstealkuu vaa sillan al, mut kummiski.

Ja jotenki se aurinkov valoki o pehmeempää, erillaist, ku talvel. Tai sii sitä ehkä voi aatel, ku kevät kovaste orottaa. Tää talvi tuntuu tosi pitkält jo.

Hurjan kovat tuulet o ollu ja osaltee ne varmaa auttaa kyl tosa lumen sulamises. Pälvipaikkoi näkkyy koko aja enempi. Kissi ei oikkee tost päi pärstää tulevast tuulest tykkää, mukku o sitkee sissi, ni ei hevil anna myätenkää. Toiset ku väistävä ja antava tuulen mennä "ohi".

Mut onha sitä lunt viäl - vaiks kui ja paljo.

Pelloil varsinkite.

Mut vähä vaihteluu tuava nämä vapaat paikat jo. Ei ol enää nii talvist.

Ainaskaa iha joka paikas...

Tekasin sit feissarist löytyneen kuvan perusteel yhre uure koirie pedin. Isännä vanhast piäneks jääneest pitkähihasest puserost. Ei tarvi mittää saksii, eikä neuloi, senkus vaa tyynyn lykkää sisäl ja laittaa hihat yhtee. Kissi ol tosin täsä kuvauksis vähä kummissas, ku orotti ruakkaa, mut sit pitiki mennä petihi. Heh! "Ei enne lenkij jälkkee näi olla tehty!" =D

Ja tyäkavereitaha mul sit o, karvassii sellassii. Mustis tarkastel enste tyäntekkoo vähä kauvemppaa...

... mut sikku käviin kopioit hakemas muuvalt ja paikka vapautu, ni se ol sit vallattu het. ;)

Niin, ja isäntä se tekaisi meille eilen ihanat Wallenbergin pihvit. Lisää omassa blogissaan. Nam!

Kyl se kevät siält tulee, vaiks kylmii kelei nyssit onki ollu. Saa nährä millo meijä pihan lumikasat täst sulava, tai täytyyks taas ottaa rautakanki kättee ja pistää ne ite palasiks. Sit o muutamii kivoi juttui tulevaisuut ajatelle suunnitelmis, mut niist sit enempi ku aktivoituva. Kesää kohti mennää!