Napattii plikka siippas kans mukkaa ja käyttii piiiiiiitkäst pitkäst aikkaa kurkistamas, millane Turun Biolokine museo nykysi o. Viimeks oon siäl käyny neljännen luaka luakkaretkel, eli huh-huijaa, siit ojjo niimpaljo aikaa, etten ees yritä ryhtyy laskemaa kuimmont vuat sitte. Tul vaa tosa joskus puhet, et onks Turus ees mittää vastaavaa paikkaa ja pitihä sit tosiaa ottaa asiaks korjat tää puute tiarois. :)

Vähä o näkymättömis tää museo, mut siäl se ol, misä muistinki sen olevan. Saattii autol sellane paikka nii liki, ettei varmaa koskaa ol ollu näis kaupunkimenois. Ja ilmanev viäl.

Erillaissii tilanteit ja maastoi ol kuvattu klasien taa. Monem montaa lajii nii eläimistöltäs ku kasvistoltaski. Hankala kuvat vaa klasin takkaa.

Pakkas heijastuksii tulemaa ihav väkisi. Tää pöllö ol sulone, näytti ku se olsis ollu nukkumas vaa.

Joku muumioteema o ny menos ja ol luurankoi ja eri vaiheit mätänemisist ja siihe liittyvist hyänteisist ja sellast esil. Luontoho neki kuuluva. Tää ol jotenki hauska, ku tul varjoks oikkee kunno dinosaurus.

Supikoira ja varpuspöllö. Molemppii löytyy meijä lähistölt.

En enää muist mitä näät söpöset oliva.

Mäyrää ei ol meijä pihan tuntumas enää näkyny, et tais ollav vaa läpikulkumatkal. Snif.

Mahtava merikotka. Ovan ne vaa jättimäissii lintui!

Mittää sen kummemppii muistoi ei täält ostettu, vaiks pöllöaiheit olisis monttaalai ollukki. Näät huulirasvaputelit sit tarttuva mukkaa. :)

Sikku olttii syämää menos, ni käveltii yhre liikkeen ohitte, mis ol NII söpössii pikkukoirie villapusakoit, ettei mittää määrää. Hintoi ei kyl näkyny.

Jostai syyst mun silmät osus näihi heti. =)

Ravintola Haraldihi sit ittemme asetettii. Mahtava tunnelma kyl tääl paikas, täytyy mennä uurestas. Tähäs saak o tainnu ain tulla melkkes viis vuat ain välihi, josko vähä tiheemmi ehtis.

Hirmu hankala saar mittää kunnollissii kuvii hämäräs huanees, ku halusin ilma salamaa kuvii saar. Ain joku liikku. Enkä tiär mitä täsäki kuvas oikeest o sattunu, ku häiriöö o siäl ja tääl, mut saa siit silti jotenkute selvää. Kait.

Salaattiveneest saatii alkuruuvat valit ite - ja ottaa keittooki, jos halus. Kiva irea.

Hauskat kivisaviastiat maalläheisine väreines. Kangasliinat ja koko ympäristö. Hianoste toteutettu!

Mum pääm pääl ol tällane lintu. Jos se olisis ollu eläväine, ni sit olis voinu siin al ollav vähä tukalat paikat.

Otin kuvii jokusen ruaka-annoksistaki, ku mä söin lohta ja muut sipulipiffei, mut ei niist kyl mittää kattomise arvossii tullu. Mahtavan kokkoset annokset ja hyvält maistu. Ei voi valittaa!

Tuloaulaki jo näytti kiahtovalt. =)

Sit käytti viäl piipahtamas nuarison luan vähä Fixii riahuttamas ennenku palattii kottii koirii ulkoiluttamaha. Olipas kivaa. Isäntää ei ain tahro saar näihi meijä muitte tykkäämii riantoihi, mut on se sit mukavaa, ku ollaa molemmat menos mukan.