Taas monttaa lait ja vähä piremmält ajaltki. Ei näis enää pysy ajantasal lainkka. Ei ol aikkaa, enerkkiaa eikä ain pelit ja vermeetkää toimi niinku toivois (netti pätkii, sähkökatkoksii, kameraonkelmii jne.). Mut kattotaa, mitä sekametelisoppaa tästäki päivityksest nyssit syntyy. :)

Olin nakerrellu näkkärii välipalan ja koirat oliva kovaste sitä narskuttamist kans seuraamas, et jos heillekki jottai riittäis. Otinki sit omat näkkärit lenkil mukkaa ja hätie hoitamistej jälkkee tehtii kärsivällisyystreenii. Syksyste lehtie keskel. Nii keskittyneit tähä herkkupalaha kaik oliva, ettei eres takan haukkuva koira häirinny lainkaa. Siin menee tiä piäne pusikon takan.

Ja nam, mite hyvää se sit olikaa, ku tarpeeks ol osattu orottaa kiltiste.

Kissi nakers yhrest suunnast...

... Kössi taas vähä siält ja täält. Mut lopultas kaik men.

Jottai heijastuksii tul seinil ja kattoho ja Kadi ol het tarkkan, et olisiks se vaiks laaseri.

Tosa yks päivä töit koneel tehres huamasin, et Kadi ol sulloutunu Kössin petihi. Häntä vaa ei mahtunu mukkaa. Siin tää nukku yli pari tuntii. Ja oma isomp peti ol toisel pualel käytävää iha tyhjän.

Sit lopultas alko tilanahtaus tuskastuttaa ja -plups- Kadi makoiliki rinkulav viäres. Et se saa iso koira ittes piänehe mahtumaanki.

Nii, siis näkkärii. Meinaaks, ihan tosi, syär sen kaik iha yksin ite? Epäreiluu!

Mustiksen lempipaikka. Kaks korii lipastom pääl...

... mut tää toine o selväste se suasitump.

Enne sateitte alkuu ol tosi lämmint ja otettii ain mahrollisuuksiem mukkaa tilaisuurest vaarin ja menttii nautiskelemaa olost terassil. Käsityän kera mää, tiätty.

Kaik karvakerät, paitti Mustis, mukan kans. Mustis ei ol enää tullu ees nojatualil akkunan taa kurkkimaa. Alkaa ollaj jo liija kylmää hänel ulkoilla, vissii.

Vähä alkaa ol tyhjän näköst, ku oon kaik pehmusteet ja kasvit viäny takas sisäl.

Pelakuut vaa orottiva vähä paikkaa, mihi ne saisisin, ku kaik kasvit ol kasvanu kesän aikan nii, et ne täyttivä kaik vanhat kasviem paikat sisält.

Kultapiiskut kukkiva takapihal viäl. Etupihan piiskut kuivu ennenku pääsivä kukkimisasteelles eres. Ei auttanu vaiks kui sinne yritin vet heitel, ku kaik valu vaa mullam pintaa pitki nurmikol... Toivotaa, et ne silti jaksaisisiva viäl ens kevään lähtee kasvuhu, ettei tul kukkapenkkihi kokonas tyhjää paikkaa.

Susul otin kans pehmusteen tualil, ni kyl sit jossaikohti tajus, et se o lämpimämp ja kivemp paikka oleilla ku koval pöyräl. :)

Ystävän akkunaha kolahti täsä joku aika sitte, ja pökkyräine nuar käpytikkaha siält löyty. Löytöeläintalo ei ota luannovvarassii eläimii, ku niil o hylättyi ja karannei lemmikei paikat pullollas, pitivät linnun sit hetken aikaa laatikos sisäl. Söi hyvi, ja yrittivä sit päästää takasi luantoho, mut ei tää osannu/pystyny lentämää ja sit ol kissaki kimpus, ni ottiva takasi sisäl. Mä kävin vaa kattomas ja varmistamas, ettei tipusel ollu siivis mittää vikkaa, ku se tuntu, ettei saa toist siipees kunnol suppuhu. Kuvast kiitos Maritta Lehvosel! Meil ku o ollu noit lintui, ni niil voi joskus jäär sulat jotenki väärähä asentoho, ku äkkiseltäs pelästyvä ja pakoho pyrkivä. Sillo ei siipi sulkeuru kunnol. Ei ollu siivis mittää vikkaa ja hyvi sai siipiis liiket nii auk ku kiineski. Päästettii sit ulos ja vaiks enstealkuu vähä kömpelöste maat myäre puire rungoil pyrähteli, ni lopult sit siihe tianoil jäi ja näkys syävä käpyi siäl puitte oksil. Varmaa just sen nuaruure kokemattomuuttas ol akkunaha osunukki. Onneks tikoil o luja niska!

Olin virkkailemas soffal ja Susu näk jottai miälenkiintost. Ol nii hyvä venytetty asento, ku ei halunnu paikkaas antaa (Kadi ol lattial orottelemas tilaisuut hypät valmiiks lämmitetyl paikal), ja lopultas sit en ees tiär, mitä ol näkevinäs. Kukkaa meijä porukoist tollo eteises ollu. Joku hiiri rapistel jossai seiniev välis, ehkä.

Välil sit kaikkeis lämpimin ja paras paikka löytyy sylist. Ei haittaa, vaiks virkkuutöitte lankat kutittelee selkää. =)

Lopultas siirsin noit pelakuut sisäl. Isoimma sain olkkarii, ku tiivistelin kasvei lipastom pääl.

Ja muut men kuistil. Karsisi kaik vähänki nuukahtaneet kukkavarret poijes, josko sit alkaisisiva kerät voimii jo talvev varal.

Kolmee värii o ny täl hetkel, saa nährä, mikkä näist selvii sit taas talven ylitte...

Kissakori, korikissa. Molempi parempi.

Ja viime viikolloppun olin veljen hallil auttamas, ku hänel ol Rakennusmessut ja Juhlatilan avajaiset menos. Puffettii, kirpparii, makkaraa ja monen eri rakennusalan esittelijää menos mukan.

Pihal ol vipinää, ku esittelijät toiva kamojas sisäl.

Ja tila alko pikkuhiljaa täyttyy.

Tapahtuman "vahti". :) Lalla-tytteli.

Ja lopuks viäl yks kuva eiliselt illalt. Susu halus varmistaa, et pääsee kans peiton alle, ku mä aloin valmistautuu nukkumaammenoho. :) Mun ikioma lämpötyyny.