Mä oon täsä yrittäny ja yrittäny, ja uurestas yrittäny, saar yht uurevvuarevvaihtee vireoo jonnekki nettii talletettuu, mut se vaa ei men läpi. Nyssit täytyy pärjät ilman sitä.

Uutenvuaten meil ol melkose rauhallista meininkii. Nuariso ol omis menois, mitä nyt plikka toi Fixin meil. Kuvas on kyl rentoilemas Mustis, olkkarin nojakoris. Noh, nenuha sen jo paljastaaki.

Mitä täsä nyssit muut ku sitä tavallist päiväsaikaseltas. Isäntä ol hoitanu kauppa-asiakki jo ajois enne aattoo, ni ei tarvinnu senkää takii sit lähtee minnekkää enää.

Kissi se meil o se, joka ne ekat paukut ain pakkaa ilmottamaa ja sit hetkeks menee jonnekki piiloho potpottelemaha, mukku siit ei ol moksiskaa, eikä kukkaa muu koirist lähre mukkaa, ni koht sitä ollaa taas menos mukan. Ja koko pauke unohtu, ku annoin herkkutikut naposteltavakses. Ekat paukkeet alko siin justsillee kuure jälkkee, vaiks ekan oikeen raketin akkunast näiv vast vartin yli kymmene. Mitä liä paukkurakettei tänävuan taivaan tuulihi sit lähetetynkää. Omii paukkeit meil ei ollukkaa.

Ja ku se alkuilmottelu ei kerta mittää vaikutust tehny, ni sit loppuilta otettii rennoste, loikoilun kannalt. Kissiki.

Laitteliv vaa vähä kynttilävvaloo pihal.

Tännehä läänihi näit sais uppoomaa vaiks kui ja paljo.

Tiävvarre lähettyvil, kukkapenkim päähä laitin kans valoo. Tää oliki Kadil outo juttu. Huamas het, et pihal ov valoo semmoses paikas, misä ei enne valoo ol ollu, ku iltalenkil lährettii. Käytti sit kattomas tää valo, et sai toret sen vaarattomaks. Uskomattoman tarkka näköaisti Kadil o.

Rappuje alapääs pihal seistes tää kynttilä om meinaa vaa piänempiäni piste vaa. ;)

Mittää oikkee kunno rakettei ei kovastepaljo tuntunu taivaal lentelevä. Sellassii piänii "puksui", mist tuntu lähtevä isomp ääni ku mittää katteltavaa. Sempäiväne jytinä kyl kuulu ympärilt, et hyvi voisis kuvitel, mite tykit o soras jyskyny, ilmam mittää puitte kaatumissii sentäs.

Sevverti kaukan kaikest rakettie lähettämisist oltii, et otin koirakki mukkaa pualiltöin. Järsivä VIHREEL NURMEL luit silvälil, ku mää yriti ottaa kuvii raketeist ja tosiaa sit sen vireonki, mikä ei nyssit suastu latautumaa minnekkää.

Meijä pihaki olis ollu iha täyres pimeyres, jollei mun otsalamppu vähä olis siäl meijä lähistöö valaissu.

Kissatkaa ei ollu menost millänsäkkää. Sevverra vilust sakkii, et mahruttautuva taas samaan korihi toisias halimaha.

Sikku nuariso tul karvast kaverias taas hakemaa kotti, ni olin just tekemäs tällassii piänii "täytekeksei". Murutaikinaa ja marmelaarii. Nam! Täsä o yks pellilline.

Lissää tarttee kyl toistekki tehrä. Mansikkamarmelaarii olis viäl kaapis. :)

Uurevvuare pukerrust tul kans tehtyy. Viis huivinelikulmioo ja ne sit yhtehe, ni siit tul villatakki. Oli iha kivaa tekemist käsil siin samal, ku paljo töllöteltii telkkaa.

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2014 kaikil!