En nyt ole ihan tarkkaan seurannut näitä Jari Sarasvuon kannabis- ja muita keskusteluja, mitä nyt on ollut palasina esillä vähän siellä ja täällä; telkassa, feissarissa ja muussa mediassa. Myönnän siis puutteeni tällä saralla. Jäin vain tuossa kummastelemaan asiaa, kun erään aamun keskustelutuokiossa Jari selitti toimittajalle, että hän on pahoillaan asiasta ja on pyytänyt henkilökohtaisesti anteeksi sanomisiaan/ kirjoituksiaan siltä ja tältä ihmiseltä ja haluaisi, että asian puiminen lopetettaisiin. Oli jo tuohtunut toimittajalle, kun oli ottanut asian esille.

Ymmärsin niin, että hän alkoi jo kokea itseään ahdistelluksi, mutta ei osannut yhtään asettua toisten asemaan, joita hän ilmeisesti itse oli ahdistellut ensin aikaisemmin. Ja vielä julkisesti. Jos julkisesti mollaa jotakuta, niin eihän siihen riitä yksityinen anteeksipyyntö, vaan kyllähän sekin kuuluisi tehdä myös julkisesti. Ja vaikka henkilökohtaisesti sen jälkeen myös, ei se enää siinäkohtaa pahaksi ole, sekään. Ja tämänhän Jari kyllä itse hoiti tuossa samalla.

Jäin miettimään vain, kun hän sanoi, että "jos olisin tiennyt"... niin olisi käyttäytynyt eri tavalla. Mikä kumma meissä ihmisissä on, että antaa oikeutuksen yleensäkin mennä helposti niihin mollailuihin mukaan, kun kerta koskaan ei kukaan tiedä toisen elämästä kaikkea? Siis tarkoitan ihan meitä jokaista, maija ja matti meikäläistä. Mikä vaikuttaa mihin, miksi kukakin toimii miten toimii. Toki sitä voi, ja kuuluukin puuttua asioihin, jos näkee, että jotain vääryyttä on tapahtumassa: estää auton varastamisen, hiljentää/estää kiusaaja, auttaa apua tarvitsevaa jne. mutta jos lähtee puimaan jonkun toisen asioita enemmälti, varsinkin julkisesti, pitäisi myös olla asiasta tietoa enemmälti, johon nojata, eikä vain heittää kommenttia oman luulon perusteella. Kiusaajahan tekee niin, ja kiusaaja myös joskus vääristää totuutta, joskus jopa valehtelee itse, jotta saa toisen näyttämään huonommalta kuin on. Joskus ihminen vain on toiselle ilkeä, tarkoituksellisesti.

Jotenkin sitä mieltää maailmankulun sellaiseksi, että pitäisi pystyä uskomaan siihen, mitä viranomaiset sanovat ja tekevät (poliisi, yleensäkin oikeusjärjestelmä, lääkäri, yleinen terveyshuolto, kunnan ja valtion viranomaiset esimerkkeinä), mutta näistäkin on niin paljon huonoja esimerkkejä putkahdellut esiin, että kaikki usko alkaa olla mennyttä. Yksi tärkeä asia myös sananvapaudessa (jota toimittajat varsinkin pitävät tärkeänä) mielestäni on se, että se on luotettavaa. Jos toimittajat alkavat esitellä asioita julkisesti, joilla ei ole totuuspohjaa tai totuutta vääristellään, tai se on vain osa totuutta, silloinhan ne lopulta syövät sitä omaa uskottavuuttaan samalla. Tai no, näinhän on jo tapahtunut. Itse esimerkiksi vain varauksella uskon uutisissakin esitettyihin asioihin, koska takaraivossa on aina se tieto, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja se toinen puoli jää usein kertomatta kokonaan. Onhan sitä historiaakin kirjoitettu uudestaan, kun on tullut uutta tietoa esille myöhemmin... Uutisetkin ovat menneet sille linjalle, että vain ne asiat kerrotaan, joilla pyritään saamaan katsojia/ kuulijoita/ lukijoita ja pyritään samalla tekemään kärpäsestä härkänen, eli siis pienemmätkin asiat suurennellaan, jotta niihin saadaan jotain uutisarvoa. Taustalla taas raha; ilman katsojia ei ole työpaikkaakaan.

Toki siinä on katsojissa/ kuulijoissa/ lukijoissakin osasyy, kun ne uutiset, jotka on parhaimmalla tavalla "uutisoitu" (lue: isonnettu) menestyvät, saavat eniten huomiota ja muut tahtovat jäädä isompiensa varjoon. Oli sitten kyse virallisista uutisoinnista tai sensaatiolehdistä. Jostain kumman syystä minä en edes tunnista Suomen "julkkiksia", en politiikan enkä uutisjuontajien enkä muittenkaan tiimoilta, koska ne eivät suoraan sanottuna kiinnosta. Kuka sanoo mitäkin missäkin jää muutoinkin vain osittain päähän, jos sattuu itsellä olemaan asiasta jonkinlainen mielipide, jos asia on sellainen, ettei koske meitä (omaa lähipiiriäni), sitten ei asia kiinnosta minuakaan, tai ainakin hyvin, hyvin harvoin.

Politiikkakin on sellaista peliä enemmänkin. Kuka on mitäkin mieltä ja miksi (jos edes itse tietävät miksi) ja missä puolueessa. Kuka haluaa oikeasti muutosta yhteiskuntaan, kuka haluaa vain valtaa/asemaa yhteiskunnassa (koska kaikkihan puhuvat aina pyrkivänsä edistämään KAIKKIEN etua) ja kuka on vain rahan ja oman edun perässä. Kuinka paljon on samanmielisiä ihmisiä ja kenellä on paremmat mahdollisuudet missäkin asiassa edetä tai vaikka olisi kuinka yhteiskunnan hyväksi olevia ideoita ja aloitteita olemassa, mutta satut olemaan väärässä puolueessa, niin mikään asia ei mene eteenpäin... Hmp! Demokratia on sitä, että enemmistö päättää, mutta ei se päätös välttämättä siltikään ole "oikein" koko yhteiskunnan kannalta. Nih! Sanoo yks vastarannankiiski.