Juu, ei sitä iha ajallas ehri päivittelemää, ni täsä nyssit viäl menneit juttui.

Moksuil ol toiveen eriäissii suunnitelmii varsinaisev vapuv varal, ni vähäse juhlistettii sitä sit jo erellisen viikolloppun. Friteerattuu siikaa ja joku hiano kastike siihe, mink nimee em muist enää (oisko ollu tartar?).

Nuariso sit läht tekemää munkkei meil ja niit sit nautiskeltii ruuvaj jälkee. Isännän tekemän siman kera.

Maanantain kaffeaikan mul ol tällane herkkuannos eres. En yhtää kaivannu kaffet.

Pihakiarrostaki tul tehtyy ja tää viimevuatine kurpitsa ol viäläki paikallas. Se ku ol löytäny ittelles sellasen kasvupaikan, etten ees syksyl yrittäny sitä siit irrottaa.

Siit on tullu kannu. =)

Multii oov vaihrellu pikkuhiljaa kasveil ja pistokkait lykänny omiim purkkeihis. Susu tiätää, ettei saa purkkeihi koskee, ni murmelin sit käy "salaattilautasel". ;)

Mustis taas yrittää ol niinku ei oliskaa, ku tykkää närhii vähä näit pöyril olevie kukkaste lehtii. Ei siis syä niit, vaa silppuaa vaa lehtii. Hassu. "Määkö muka?!"

Keli o ollu iham mahrottomav vaihtelevaine. Viileet om pitäny, vaiks aurinkoki om paistanu varmaa ihaj joka päivä. Tosin sit on joka päivä myäs satanu joko rakeit, vet tai räntää. Joskus suurimpiirteis kaikkii yhtaikaaki.

Rakeet muutuva pöyräl äkkii lasihelmiks. =) Ennenku haihtuva kokonas poijes.

Oikeen vappun sit oltii isännän kans kahrestas koton. Ja kyhättii herkkuateria. Jeps, ehrin ottamaa kuvan ja sit avattii simapullo (isännän tekemää ehtaa kotisimaa) ja eikös se suihkunnu sit meijäm pääl ja ympär köökkii. Juu, siit en enää ottanu kuvaa. Hetken aikaa yritettii olla tuhannes paikkaa yhtaikaa, et ehrittäis pelastamaa sen minkä voitii. Mut saatiim me silti syäräksemmeki. Osaks simal maustettun, mut kummiski. ;)

Vappumeininkein meil ol peräti yks pallo. Sitä välil vahrittii, ku se ei liikkunu, sikku otin sen kättee, ni usseempiki tassuttaja ol orottamas, et kenel se heitetää. Tosin kissat ain katosiva siinkohtaa jonnekki. Pallottelu ov vaa koiriem miälest niin kivaa.

Yks aamu ol tosi kylmää ja märkkää loskaa pihal, pitkän lämpimäj jälkkee, et iltapäiväl, ku olis pitäny lähtee lenkil, meil ol koirat sitä miält, et mä olisisiv voinu lähtee iha rauhas yksin. Ei ol nii isoo hätää, et sinne viitteis mennä enää tassui kastamaa. Kissii ei näkyny missää, Kössi yritti ol näkymätön. "Jossemmää liiku yhtää, ni eihä se nää mua?!"

Kadi taas ol sellane, et "Et ol tosissas! Mä en liiku mihinkää!" Mut kylhä ne kaik sit lopult tuliva ja huamasivakki, et se aamun loska ol sulanu poijes.

Eikä se lumi/räntä/rae näyttäny sentäs mittää haittaa tehneen. Valkovuakokki kukkiva iha samaan tapaan ku enne takatalven tuloo.