Huh-helle, ku se kesän tuska tul taas. Ei jaksa ite mittää, ei jaks koirat, ei ees kissat, yhtää mittää. Ku ei ol rakennettu meikäläist olemaa vaa, ni se tekemättömyyski rassaa.

Poikasii lähteny maailmal. Osa jämähti hetkeks terassil, etummaisee tai takimmaisee, sit lähimpii paikkoihi, mihi pääsivä vaa räpyttelemähä ja siit sit kuka minnekki. Kissat näit seurasiva akkunast käkättäe, mut sen lähemppää tuttavuut eivä päässy tekemää.

Tällane jännä sulka löyty lenkkipolult. Se ov vähä yli 10 senttii pitkä. Ei aavistustakaa, mil linnul tällassii sulkii olisis.

Kuumil keleil ei olla mittää pitemppii lenkkei ny tehtykkää, mut ulkoiltu ollaa. Pihal. Kissatki menos valjastelle ain aika ajoin.

Ja sikku käy liija kuumaks, ollaa tultu sisäl vilvottelemaa. Ny alkaa kyl koht olemaa taas sisälki nii lämmint, ettei mittää määrää. Kolmenkympin tianoil mittari kulkee täsä, mikä ojjo IHA liija kuumaa meil kaikil, jopa kissoilki. Tykkäävä sit viättää aikaa raollas olevan oven eres, piäne tuulen tuiverrukses.

Tosa keväämmäl sain kummitytölt ja heijä porukoilt ihanan kukan, ja se ov vaa jaksanu jatkaa kukintaas koko aja. Hyvim pitkään ja kauniina o. Mustis käy välil nyppimäs kuivat kukat poijes, mikä ilmeseste ov vaa hyvä juttu. Mul o näit hortonomiapulaissii tääl. <3 Ja tiätty uusie perunoitte kaurel tarvitaa paljo tilliiki.

Fix om meil kans ain ku nuoriso tulee aikaas tänne viättämää. <3

Hellevälipalaa.

"Jokiajeluu".

Pojan kisut, Jekku ja Tuittu.

Kadin yhre furminoinnin karvajäännös. Ne mitä tuuli ei ehtiny viär mukanas saman tein. Sitä meinaan nyssit riittää.

Peltoo ei olla käännetty, ku siäl kasvaa viime vuarest siämentäneit kesäkukkii... Pitäs saar niit siirrettyy jonnekki. Mut ei helteel, eikä oikkee ukkosellakaa tul tehtyy...

Pikkupläntil sit laitin siämenii ja siält o salaatit, porkkanat, krassit ja kehäkukat kyl lähteny kivaste kasvuhu. Ei vaa ol tullu siit kasvust otettuu uut kuvaa. Täsä tilanne het siämente laitoj jälkkee.

Kiinankellon yhres pistokkaas ol kans hyvät juuret ja laitin sen multtaha. Toivotaa, et jaksaa kasvaa.

Lentokoneitte jälkii yritin kuvat, mut aurinko ol suaraa vastas, ni luulin kuvam menneen suaraa pilal, mut ei sentäs. Ny koneitte kohtaamine ol sit aurinkon al. :)

Sit sain oikkee upeen ihanan yllätykse ystävält. Mahtava paketti.

Ja täyn kaikkee IHANAA!

Arvatkaas vaa lähtiks miälikuvitus liikkeel ja sormet syyhyymää, et mitä tekis seuraavaks? Vaiks mul o menos keske yks tyä täsä, mihi menee tovi viäl. Kiire kiire... =P

Ja mite hianoo se ol myäs saar näit lankoi sit tänne mun "uutee" käsityökaappihi taltee. Syrän meinas pakahtuu! Mul on sit aiva ihanii ystävii, mut tää ol jottai iha orottamatont herkkuu.

Lampaatki pysyttelevä varjos vaa.

Isännä kiinanreissun aikan pit itte sit kokkail ittel jottai ku ei ollu kokkii koton. Sitä sit taas mahrollisimma helpol tiätty pit tehrä ja yhrel keittämisel montaalaist ateriaa, ettei tarvi samaa ruakaa syär joka päivä, vaiks peruaineet samat olivakki. Kastike ja pasta yks päivä, toisen sit kastike ja pasta yhristettyn ja lisätty vähä kermaa joukkoho, kolmanten päivän kanamuna lisäks ja vuakaha, valmistus uunis. Ja keral sit raejuustoo ja vihersalaattii, ni kyllähä sitä ittes iha sopivaiseste täytehe sai. :)

Omenakaurapuuro. Nam!

Rakeitki välil.

Puuroo tul niim paljo, et tein siit löysän taikinan, kohotin sen ja levitin pellil. Mä jourun tekemää löysän, ku mun leipomuksist tulee ain kovii. Noh, se kohos taikinan, muttei sit enää pellil.

Pit ain välil kattoo ja kokeil, et olisisikos se jo valmis. Ja uurestas uunihi.

Lopult sit päätin melkkest parin tunnin uunitteluj jälkkee, et emmää voi sitä piremppää enää uunis pittää.

Lopputuloksen jottai pannarin ja teeleiväv välimuatoo. Ei tullu tätä palaa enempi syättyy. Heh!

Lankallopuist solmutelle tehty pehmuste/alusta Kadin petihi.

Ilost kesäjjatkoo toivotetaa täält! Koitetaa kestää helteetki!