Ei sitä niiv vaa ehri päivittelemää, vaiks aihettaki olisis.
Nuoriso on käyny kyläs, Fixu tiätty kans. Kiva, ku meinaa unohtaa kaikkee juttuu jo täs, et jollei olisis kuvii napannu, ni voisis sanoo, ettei mittää oo tapahtunu. Mut onha sentäs.
Anopin synttäreilläki käytii ja kiva oliki, ku samal sit nähtii isännäv veljeskatraski. Oliha sitä juttuu syntyny täsä välis kovaste. Ja kaffen kans ol vaiks mitä herkkuu. Nam!
Just enne yht lenkillähtöö päätinki siirtää koko kesän ulkon olleen juarukorin sisäl, ku yähalloist alettii uutisis varottelemaa. Tää ku ei kylmää kest. Se ov valtavan kokkone, enkä tiär mikä sen lopulline paikka tulee olemaa, mut kuistil se orottelee ny. Kadi ol kummissas, ku joutu väistelemää, ku toin kamaa ulkoot sisäl enkä antanu koiril lupaa tul kuistilt ulos.
Täytyy napsast täst juurtumaa oksii ja oon antanu niit kyläilijöillekki nykku sem muistaa paremmi, ku se viä suuren osan meijä pikkuruisest kuistist. Noit pelakuut siirsin sisäl jo vähä aikasemmi, et jos kulttuurishokki olisis vähä helpomp, mut kyl ne silti pakkaa lehtiäs kellastamaa ja tiputtelemaha.
Tein täsä yks kerta lenkkii ihav vaa Kadin kans ja meinasin, et joskos ny suastuisisiva meijä lähistöl olevat lampaat tulemaa tervehtämähä, mut eihä ne tullu. Viime kesäset tul ain juaksujalkaa moikkaamaa ja pistivä päät aitaukse ravoist ulos, et pääsivä pusuttelemaa, mut nämä tän kesäset viihtyvä paremmi kauempan airast, eiväkkä tul tervehtämää. Kadi ol vähä pettyny.
Vähä tuntu sit koiruus haikaileva uimasil varasuunnitelman, mut eihä tähä meijä jokkee ol mittää polkuu, mist turvallsieste vettee ja siält poijes pääsis. Ei lähretty rämpimää pusikkoo. Kottimennes sit käpyteltii ja siit Kadi kans kovaste tykkää. Tekkee iha hurjii hyppyi ja pomppui, et saa lennost kävyt kii.
Alkaa syksy tul, pihallekki, mut sentäs jottai viäl kukkiiki.
Viime kevään pistokas kiinankellost tul laitettuu multaha ja vaiks se ov viäl varsim piän, ni se ol jo tehny nuppui ja sit kukki kauniiste vähä aikkaa. Ilone yllätys, se!
Jottai olin syämäs olkkaris, ku tunsin, et joku tuijottaa. Juu, vaikkei silmii näykkää, ni tuijottiha joku siin.
Kissi kieriskel enste nautinnollisest lattial, ja jähmettys sit istumaa ja seuraamaa, josko mult vaik heltiäisis jottai. Tiär hänt, mite paljo oikeest näkkee tualt karvoje alt, mut ain sitä karvat silmilles halajaa, vaik olisis otsaturkki tötteröl laitettu.
Yhten aamun Kissi yllätti kaik tulemal normaalii aikasemmi ulos kopistas ja kipitti alakerttaha. Sit kömpi soffan taa makkaamaa ja nojaili päätäs pualunes vilttihi. Mittää aikomuksiika lähtee aamulenkil ei ollu. Joku vaa houkuttel sevverti tarkkailuasemil, et raaski nukkumapaikastas luapuu.
Huamaa hyvi, et ov viileemppii kelei ollu, ku kissat taas viihtyvä enempi tosissas kiines.
Yhres loikolu o nii mukavaa.
Kaikellaissii ötököit sitä o luannos nähny, mut tällast kuparisev vihreet otust ei ol mun silmihi enne osunu. Ei aavistustakaa mikä tällane o. Salaatillehrel näytti "nukkuva".
Pihlajammarjoi o iha hirmuste kaikis pihlajis. Ja ihan siisteiki viäl. Ei ol niit ötökkäverkkoi ja rupissii marjoi joukos, mitä yleensä syksysi paljo näkkee. Pittää maistel marjoi ku ekat pakkasyät om menny, et oliskos jostai vaiks oikeest mehuks. Mehumaijaa ei ol tullu muutamaav vuattehe käytettyykkää.
Sotaharjotuste pääpaino taitaa ol merel ja saaristos, mut näit erillaissii lentäviiki kyl om menny täst meijä ylitte monttaalait. Mä oon yrittäny pääst niit kuvaamaa, mut ova ylitte nii noppiaste, et sikku ehrim pihal, ni ne ojjo menny. Tää o isommal zoomil otettu kolmen koneen "kolmiolennost" meijä ylitte. Oliva nii korkkial, et zoomil kuvaha mahtu enää vaa yks kone. Saa nährä, saanks tän kummemppaa "saalist".
Talvem puut saattii tänä vuan naapurist. Komioi, kuivii koivuklapei. Ny om meijä piän puuliiteri miltes täpötäyn, et talvi saa tulla.
Helleajaj jälkkee on melkkeist koko aja satanu ja nyssit täl viikol o ollu taas enempi selkeet, mut välil o sattunu joitai kuuroi kohral. Sit onki sateenkaari näkösäl, ku paistaa ja sataa yhtaikaa.
Ja siäniiki o ny näkyny ihav valla hurjaste. Myäs näit kauniit myrkyllissii.
Susu pistää välil tassut simmuje ettee, ku o liija valosaa. Sitä ei keske hyvie unie herät vaiks aurinko paistais jo korkkial.
Omii synttäreit mul ei ollu tarkotus mitenkää juhlistaa sen kummemmi, mut vanhukset tuliva ja veivä mut Kiisampirttihi syämää puffettiaterian. Siskoki ol vapaal töistäs ja vauhrist annettii hälle uus osote, ku ol meil tulos. Treffattii sit ruakailum merkeis kaik. Ihana juttu!
Jälkkäriks sit siirryttii meil ja syättii äiteen tekemää ihanaa kakkuu! Koiratki nauttiva, ku tul viarait.
Valla herttane ja makosa kakku oliki!
Siskolt tul upeet syklaamit kauniis peltiruukus. Pääsivä sit olkkarii koristamaha. Toivottavaste en het tätä tapa, mä oon ollu aikas onneton syklaamie kans ain. Ovan ne ny ainaki viäl henkis. =) Nii, ja mun ikune varjo, eli Kissi, tiätty tarkkailee tarkkan ku porkkana taas, et mitä mää puuhaan tual taustal.
Siskon nappaama kuva meijä karvateist, ku oliva iha itte asettuneet omallaisees asetelmaha. "Kattokaa ny, ku meil ei ol annettu ruakkaa ainakaa kuukautee, kyl ny vähä kakkuu tars jäär meillekki"... ;)
Yritys ol ottaa kuva torpast, ku siin näky päiväsaikaa kuu pääl, mut eihä se kuu tullu kuvaha lainkaa. No, torppa on siin sit kummiski.
Isännä lääkevarasto ja -hualto (eli dosettihilaitot ym.) o siirtyny köökist poja entisee huaneesehe, misä ne ova suljetun oven takan. Nykku käyttii sit vihrosta viimei siäl diabeteshoitajalki, ni tul sekä tiatoo, et lisävälineit. Eli siis sokeriarvomittari ja siihe kuuluvaa tarpeistoo (piikit ja mittaliuskat). Lisäks sit labraa varte näyteputkiloo ja sellast, mikkä pitää ol hoirettu noi viikkoo enne seuraavaa diabeteslääkärikäyntii. Pallolaajennukse jälkitarkastus o ens kuus ja diabeteslääkäri sit sitä seuraavas kuus. Juu, isännäl tul melkoseste kaikellaist lisähyppimist erilaisis tahois, mut hyvä vaa, et näit seurataa ja asioit kattotaa jo ennenku mittää isoo oiret o näkyvissäkää.
Se ku o näis kaikis sairauksis, et mikkää ei korjaannu, eli palaa aikaha, mitä ol enne, vaa taurit jatkava etenemistäs. Ainoostas pystyy etenemist hirastamaha, kokonaa estämine ei onnistu. Ja riskitekijöit ov vaiks kui ja paljo, mitä vaivoi voi mistäki tulla. Mut sevverti ollaa täsä jo totuttu tähä rutiinihi, et tosiaa tuntuu ruakailujev välit piremmilt ja jottai ruakailujuttui o saanu ikäänku vaihrettuu päittäis, tarvittaes. Eli siis esim päivällise aikan isäntä voi töis olles syär jottai välipalaa, kevyemppää ja sit het kottitulles o se lämminateria siin seuraaval välipalan kohral. Pääasia, et tulee syättyy samal, ku lääkkeet ottaa. Ja sokeriarvot om pysyny kotihoiroski hyvän, mitä vähä pelättii, ku meil ny kummiski o erillaist ruakkaa, mitä sairaalas olles siäl ol. Mut turvallisemmi miälin nykku pystyy ittekki vähä kattomaa, mis mennää. Et kyl se täst!
Kommentit