Lemmikkivaivaa. Täsä pari iltaa oon seurannu, ku Kadii tuntuu joku vaivaava (kulkee eestaas, eikä tykkää pysähtyy paikoilles) ja kävelles tiputtelee lattial ja sit käy nualemas ne poijes, jos en ehri välii. Sit yä menee ok 10-12 h ja päivä siihem pääl 6-8 h, mut sit iltapäivälenkij jälkkee jossaikohti alkaa taas. Eilä illal kävin neirin kans pualen tunniv välein pihal, välil tek pisut, välil ei, leikkimää olisis vaa pitäny ryhtyy, ja silti tiputtelee. Mikään ei tällö tunnu kippiält, niinku koskettelust, paineskelust, mut on normaalii levottomamp; siis ettei tahro oikkee pyssyy paikoillas. Ja jua normaalii enempi, mut vaa siis tän tiputtelun ajan, vähä sen alkamisej jälkkee. Kummalline kelloho kirjotettu vaiva.

Pirin sit tänäpe puhelinmiittinkin ellän kans, ku ov viikolloppu tulos, et tuleeks mittää sellast miälee, mihi tarttis just nyt reakoir, et lähenks päivystyksehe koiruuren kaa, et jos on tulehrus tai jottai, mihi pitäsis äkkii saar hoitoo. Ellä sano het, et ei se tulehrukselt sinänsä vaikut, vaiks ne voiva melkose oireettomiiki joillaki olla, mut ei ne sentäs kellom mukkaa elä, nekää. Eikä ol mittää verta ollu, eikä myäskää mittää vaikeuksii virtsaamisen kans lenkeil. Kadi tekee hätäs lenkil yhren kerra, eikä merkkaile ees mittää. Tähä ei ol tullu mittää muutost. Ehrotti, et ku koira nualee niit tiputuksias, ni jos juaksupöksyt löytyy, ni käyttäis niit, ettei tul sit mittää nialuonkelmii kaikem pääl, jos kummiski on joku pöpö.

Ruakailuaikoihi miätti vaivan torennäkösimmi liittyvän. Mä oon antanu aamuruuvan siin joskus yhrentoist paikkeil, vähä meijä aamulenkij jälkkee (aamulenkkii enne näät viäl nukkuva tuntei sej jälkkee ku mää oon jo noussu itte ylös) ja sit iltaruaka joskus seittemä ja kahreksav välis, ettei ne olisis iha likikkäi. Ellä meinas, et sitä voisis kokeil, jos antaaki iltaruuvan aikasemmi ja kattoo, et vaikuttaaks se jotenki. Sit jollei se vaikut, ni sit antaa aamuruuvan aikasemmi. Elläl tul äkkiseltäs miälee kilpirauhane ja sokeritauti, mikkä voiva aiheuttaa tiputteluu, ja niihi molemppii toimii ruakavalio ja lääkitys. Jos taas johtuu steriloinnist, ku siinäki isommil roduil o riskin virtsankarkailu, ni seki yleensä kyl sit vaivaa enempi sillo, ku rakko on täyn, eikä sillo ku rakko on tyhjä tai ei ainakaa täys, ja enempi sillonki jännitystilanteis, eli makuult ylösnoustes, tai huanekaluil hypätes jne. Ja joskus näit vaivoi vaa tulee ja sit ne myäs lähtevä. Jos koiral tulee kuumet tai koira muuttuu kovi apaattiseks tai virtsan joukost löytyy vert, ni sit täytyy lähtee elläl heti.

Märkäkohtuu tai muut munasarjavaivaakaa ei pitäsis olla, ku o leikatust nartust kyse, ettei siis henkellähtöö tartte pelät. Mut nyssit kuitenski on "tutkaimet" pääl ja kattotaa, mihi tilanne menee. Jollei vaiva men viikollopu aikan ohitte, ni sit ov vaa mentävä tutkimuksihi. Koira on pirtee oma ittes muuto (sen muutaman tunnin tiputtelun ulkopualel), leikkisä ja seuraa hakeva, syä hyvi ja nukkuu yät rauhalliseste. Normaalii tää ei ol kummiskaa.

Ny laitin pöksyt, ku iltapäivälenkilt tulttii sisäl, ku täsäkohtaa jossai se tiputtelu o aikasempin parin iltan alkanu. Ei ol Kadi mikkää häpi-häpi kyl. :/ Toivottavaste vaiva ov vaa väliaikane ja menee pian ohitte. Viimeistäs sit jollai lääkekuuril. Saa ny nährä. Harmittavaa ain, ku karvakamul o jottai vaivaa.

Lisäys klo 21:00: Ei ainaskaa iltaruuvan aikastamine auttanu tähä iltaan. Iha samoin ku erellisin iltoin, alko Kadi ravaamaa eestaas kööki ja olkkariv välii, hyppäs divaanil, tiputtautu siit ales, jatko kävelyy ja sikku käväsin toisen kans pihal, ni mittää pisuhätää ei kummiskaa tuntunu oleva. Hajui ol miälenkiintossii ja ääniiki kuulu jostai, ja keppii pit kanniskel... Huame mennää samal rytmil, et jos vaikutus tulee viiveel, sit täytyy sunnuntaiks alkaa vaihtaa aamuruakaa... On tää kans. En kummiskaa aio yäks ja päiväks pöksyi laittaa, ku sillo om pysyny iha kuivan. En ol koskaa kenelläkää kuullu vastaavaa vaivaa.

Lisäys 1.12. klo 8:55: Viikolloppu suju samate ku sitä ereltävät muutamat päivät. Juaksupöksyi en ol pitäny ku iltapäivälenkij jälkkee ja iltalenkilt tulles en ol enää laittanu. Eli tällane kumma kellonkiartone tiputteluvaiva se nyv vaa o. Oon tehny myäs kaks-neljä ylimääräst pisulkäyntii Kadin kans siin iltapäivä- ja iltalenkiv välis, mut silti sitä tiputteluu vaa tulee. Kuumet ei ol, ja kaik muu aika neiti on iha täysin oma ittes; rauhottuu päikkäreil ja touhuilee ja innostuu leikeist ja lenkeillähröst, syä ja jua niinku ain ennenki. Sit tän muutaman tiputtelutunnin aikan o levoton, jua koko aja, kunnes sit taas ykskaks kaik tää häsläämine loppuu ku leikate, ku tulee aika men yäunil. Tutkittavaha se o, eli tänäpe käyrää testit sit teettämäs; virtsanäyte ja verikokeet. Huh-huh!

Lisäys 1.12. klo 17:00: Tänäpe käyttii sit lääkäris. Kadi ol iha mallikansalaine, eikä välittäny, vaiks eräält papparaiselt meinas joku setterityyppine (ei aavistustakaa oikeest rorust) koira pääst hihnast irti, ku syäksäht meit kohti. Kadi ol kyl onneks täsä tilantees mun takan, eli siis mä olin koiriev välis, ni ei tullu mittää paniikkikohtaust. Ellä tek sellase päällisim puolisin terveystarkastukse ja ku yritti tunnustel virtsarakkoo, ni Kadi tälläs lihakses iha pinkeeks, et ellä naurahti oikkee, ettei kaik koirat iha nii "lukkoho" ittees saakkaa. Ei ollu toivookaa siis pääst oikeest tunnustelemaa mittää. Lihakset ova ainaski kunnos. Painoo voisis vähä tiputtaa, mut mittää isompaa onkelmaa ei silti ol tämän suhtee. Iho, hampaat ja turkki ovak kaik kans ok. Yhtää tippaa ei kyl tippunu elläkäynni aikan. Ei eres siihe näytteenottopurkkihi, vaiks yhre hoitajan kans menttii näytepurkki löylykauhas tanas Kadim peräs. Kadi vaa haistel hajui ja vaiks välil vähä juaksuttelinki ja erelline pisu ol käyty aikasi aamul, ni ei mittää meinaamistakaa, et olisis mittää tehny. No, saatii purkki sit mukkaa ja yritetää huame aamul, et isäntä saa toimittaa näytteen heti avaamisej jälkkee elläl. Ellä miätti siis tulehrust, sokeritautii, kilpirauhast ja jottai Cushingin tautii, mut mikkää ei kuitenkaa oikeestaa täsmänny. Meinas sit, et varmaa torennäkösin vaihtoehto o virtsakivet, jokka siis voiva olla kivuttomii jos jäävä paikoilles nii, et virtsa pääsee kummiski ohitte, mut sit ärsyttää sitä virtsakanavaa, jos se liikkuu tai estää tulppana virtsan liikkumisen normaalil taval. Ja se sit tiätty sattuuki, mikä aiheuttaa levottomuut ja lisääntynyttä juamist, mitä siis Kadi tekkee hetimite ku tiputtelu alkaa. Siihenki on sit lääkkeet ja ruakavalio, mut turhaan ei lääkityst "varmuurev vuaks" alotet, ku se sit rasittaa, -öh, ny unohrin- munuaist tai maksaa. Vaiks virtsakivet ittessäski rasittava elimii kiteytymisil, et saa nyssit nährä. Neulal otetust näytteest ei saa kiteit esil, ni tarttee sentakii iha "normikaut" tuleva virtsa saar purkkihi. Saatii kipulääkityst ny tähä lähipäivil, josko se sit ainaski toise oloo helpottaisis. Tulokset tuleva sikku tuleva ja jollei mittää kiteit löyry, ni siv vast aletaa verikokeit ottamaa.

Lisäys 3.12. klo 9:30: Pari iltaa Kadi on nyssit saanu kipulääkityst iltapäivälenkij jälkkee, ja on selväste rauhottunu, et levottomuus ja ylemmääräne juamine, mikä tiputtelun yhreyres on ollu, loppuva kokonas. Et siis kipui on kyl ollu. Mitä nyssit vähä kaik koirat kummasteliva, ku jourusin kipulääkityksen takii aikaistamaa iltaruakaa, ku se pit antaa hetimite lenkij jälkkee (enne oletettuu tiputteluaikaa) ja ruuvan yhteyres. Koirat oliva miälissäs, ku saiva "ylimääräsen" ruakahetken, mut sit normaaliajan jälkkee kaik olisisiva ain menny köökin suuntaha, et misäs se oikkia ruaka sit oikkee viipyykää... Hmm. Noh, tänäpe saatii virtsanäyte sit ellälle, ni josko siält saaraa koht lisätiatoo, misä asian kans mennää.

Lisäys 4.12.: Eilä orotin johonki aikaa iltapäivähä, et ellä soittais, niinku lupas, mut ku mittää ei kuulunu ni soitin ite ja sain kuulla, et ellä on jossai "kiarroksel" ja laittova sit yhteyrenottopyyntöö muistutukseks. Tänäpe sit pualeem päivähä orottelin ja soitin uurestas, ja ny ellä onki sit sairaana, ja lupasiva siält sit pyytää jottai muut lääkärii soittamaa mul takasi. Ainaski, et saan tiätää, löytyks virtsanäytteest mittää. Noh, oltii sit syämäs päivällist, ku puhelin soi ja tää toine ellä kerto, et tulehrust ja kitei ei löytyny, eikä muutonkaa mittää epänormaalii. Mikä siis sinänsä o hyvä asia. Päätti vaa, et jatketaa kipulääkityst sunnuntail saakka, ku se kerta on oloo helpottanu ja sit maanantain omalääkäri soittaa jatkost. Papereist löytyy maininta mahrollisest tiputtelulääkityksen alottamisest (PD?), mut sitä ei ihav vaa varmuurev vuaks alotet, ku se on sit loppuelämän koiran mukan seuraava juttu. Iha siihenkää ku Kadin vaiva ny ei täsmällee sovi. Ny o Kadi kummiski ollu pari iltaa käytännös kokonas tiputtelemattaki, et jotenki toi kipulääkitys taitaa tähä sit kummiski vaikuttaa...

Lisäys 7.12.: Tiputtelu o loppunu kokonas. Tänäpe illal viäl annan kipulääkkeen, mut huame, ku pitäs ellän taas soittaa, ni kysyn, josko sen vois lopettaa ja kattotaa, et alkaaks vaivat uurestas. Ny on Kadi kummiski ollu jo iha täysin oma ittes. Leikkii palloi ja muit lelui heitelle ja koppailee niit kii, tarkkailee menoi ja meininkei enempi, mut sillee rennoste. Eri taval, ku tiputtelun aikan. Levottoman ees-taas kulkemine o loppunu. Ihan ku mittää vaivaa olisis ollukkaa. Muutonki tuntuu paljo pirteemmält. Mikä sit liäneekää ollu. Kumpa koirat osaisisiva puhuu, ni voisis tarkemmi sanoo, mikä sattuu. Seurataa erelles asiaa.

Lisäys 9.12.: Eilä ei ellält kuulunu mittää, olin lopettanu lääkkeen, ja Kadi o iha oma normaali ittes, eikä ol mittää tiputteluukaa enää. Sit tänäpe ellä soitti ja pahoitteli, et jostai syyst häne tyäjonolles ei asia ollu tullu lainkaa, mut toine ellä ol kysyny, et mitä täl asial kuuluu, ni läht sit soittelemaa. Ku mittää erityist ei ny ol, ni seurataa tilannet. Kipuha se jotenki tähä nyssit vaikutti, ku kipulääkityksel ohitte men, et nykku lääket ei enää tul, ni kattotaa tuleeks tarve tarkempihi tutkimuksihi. Kadi ainaski tähä mennes o ilone oma ittes. Joskus koiril vaa voi tul jottai väliaikast vaivaa, mikä sit menee ittestäs poijes. Ny tul ainaski torettuu, et tulehruksest ei ollu kyse, sitä ku ei päält päi pysty koskaa sanomaa. Mut nyssit toivotaa, et tää mystine vaiva olisis ollu täsä, eikä uurestas tulis.