Aika se vaa menee, niinku ennenki, huamaamattaki, ettippäi. Ihan koht ojjo jouluki.
Perutetaas kummiski viäl vähä taakseppäi, itsenäisyyspäiväruuvaks syättii minijouluateria. Nam! Kahrestas sitä juhlistettii.
Vet sattaa ja sattaa. Joki tulvii ja nii tulvis meijä ojaki. Ei mitenkää talvist maisemaa.
Kisut ei keleist välitä. <3
Sähköt tosa katkeiliva pari päivää sillee monem mont kerttaa ja pari kerttaa vähä piremppii jaksoiki. Vaihtelin ledeihi paristoi, ni saatii sevverti valoo taloho, ettei pilkkopimees jouruttu kulkemaa, jos valot häipy.
Ystävält saamani amaryllis alkaa aukasemaa kukkias. Kaunis ku mikä!
Paketointipuuhis oon ollu. Joulumiält siit ain tulee. Tykkään NIIN täst puuhast. Viäl jokune täytyy laittaa, et olis tää vuas pulkas, mut aikaste hyväl tolal jo. =D
Poika käväs avokkis kans, mut ehrin sit piparipuuhiinki silti. Nii iso tul täv vuare piparitalost, et ei meinannu pellil kaik palat mahtuu. Alusta o koko pellin täyttävä ja sit siihe muut pääl. Heiluu, häälyy, huajuu. Pipari ov vähä liija pehmiää ja pikeeri ei tahro jähmettyy millää. Koristelut jäi pualitiähe, ku ne tahtosiva kaik valuu vaa alespäi. Mut siin se o. Toivotaan ny, et se ees tän viikollpun ylitte kestää... ;)
Kommentit