Käväsin eile äiteen kans vähä opiskelemas ruisleivän ja kotijuuston perinteisii tekotapoi. Oliki iha kiva päivä! Pakaisten koulu toimii Pakaisten kyläyhristyksen (fb sivu löytyy täält) ylläpitämänä kokous- ja koulutustilana. Vallan hiano paikka! Varsinaisen opetuksen tarjos Perinnepadan Päivi Lehtonen (nettisivu täält) ja saatii kuul historiaa, syit ja seurauksii ja tiätty käytännön ohjeet. Lisäks käytti kattomas Kaiturin tilaa (nettisivu täält) ja siäl tehtyy ruisleippää ja juustoo. Jos kelit olisisiva ollu paremmat, ni oltaisis kävelty koulult tilal ja takasi, mut ei näis jäisis tiävvarsis kyl miälelläs lähre köpöttelemähä, ni autollaha sit paikal pärräytettii, mut pääasia, et päästii.
Tammikuun lopun kelii ja Pakaisten koulu.
Piän, mut hyvi kompakti ja näyttäis sopivan aikas monehe erillaisehe tapahtumaha, tää koulu. Lattiat kivaste narisiva ja patterit paukkusiva. ;)
Lämpöö o pönttiksist tullu, en tiär toimivaks nää enää, mut komian näkössii ova!
Akkunast näky airatul pihal - eikä paljoo ol tosiaa lumest enää tiatookaa.
Päivi anto vinkkei, mite saa lämpöö pirettyy viileemmälläki kelil, styroksilaatikko ja siihe kuumaa vet omas kepus, ni juuri pysyy hyvän. Aromipataa suasittel kans, jos piänemppii taikinoi tekkee. Haa, ja meil on sellane! Vaiks mä en kyl sit mikkää leivän leipoja oikkee olekkaa.
Kurssin aika ol rajalline, ni lisättii sit vähä hiivaa avuks, et juuren kans olisis tarvittu piremp nostatusaika. Täsä sit juurehe lisättii vesihiivaseos. Äitee pääs het tyän touhuhu. =D
Sit ol maustamise aika, suala ja jos halus, ni kuminaa, osa halus osa ei, ja sit ne ruisjauhot. Välineel enste ja sit loput ronskiste kären kans.
Taikina ov valmis het, ku se vähänki alkaa ittestäs irtoil käsist ja purkir reunoist, ettei siit tul liija kovaa. Siv vaa kaik taikinat talttehe, vähä jauhoo pääl ja sormel painettun risti, mikä pittää nostattaa poijes näkyvist.
Ja liina pääl.
Enne Kaiturin tilal lähtöö viäl lämmitettii kotijuuston maito, lisättii suala ja juaksetusaine ja orotettii herottumise alkamist. Sit hypättii autoihi ja vaihrettii paikkaa. Kaiturin pihapiiri ov valla ihana, mut jäine. Jäi kokonaiskuva pihast ottamat, ku lähinnä keskitty pystys pysymissee. Mut kukkaa ei kaatunu.
Mua nii ihastuttaa kaik vanhat rakennukset ja tääl ol silmäniloo joka pualel! Kuistiki ihav valla herkulline!
Vaiks het kattosisi, et täsä viilees, muttei kummiskaa kylmäs, kuistis olisis NII-i ihana paikka ollu talvettaa esimerkiks pelakuit. ;)
Iso tupakeittiö ja valtavan upee leivinuuni-puuhellayhristelmä ja intekroitu liesi. Ihav valla karehrittava. =) Siin sitä piimäjuustoo syntyy.
Ja ruisleivät leivinuunist.
Omatekost rahkaa ittepoimituil mustikoil.
Saatii maistaa! Nam! Olisisiv voinu syär koko kulhollise yksinki. =P
Käytti myäs vanhas talos leivinuunii kattomas, ku se ol erillaine ku päätalos oleva. Molemmat ihal liija isoi, mitä meijä torppaha koskaa voisisis laittaa. Veis jo yli pualet köökist. Saa nähdä, josko joskus se kesäkeittiö jonnekki sopivaam paikkaam pihal saaraa aikaseks. Siit voisisis tulla sit leivontatupa talvikski. Haaveillaha ain saa!
Sit palattii takasi koulul ja het sit maitojuuston kimppuhu. Hyvi ol maito herottunu ja siit sai sit komiaste lappioituu juustomuatin täyttee. Ja vähä yliki. Valumas aikas ja painon alle, et tiivistyis vähä noppiammi ja sit jääkaappihi. Aikaha ei ny oikkee riittänyt kunnon juuston asettumisehe, mut se ny o ymmärrettävää. Koton sit tarttee tehrä piremppii aikoi.
Taikinat ol noussu ja ol aika laittaa leiviks ja pelleil.
Ruisleipä paistetaa isol lämmöl, 250 astet ja piänen aikkaa, ni varsinaisesti kool ei ol merkityst, kunha paksuus o kutakuinki sama.
Ylläriks saattii sit linssivihannekeittooki syätäväksemme. Se oliki hyvää!
Siv viäl kaffetki pääl, siin ku orotettii leipie nousemist liinoje al ennenku ne joutuva uunihi.
Marjukka tul Kaiturin tilalt ruisleipä ja piimäjuustokattila kyyrissäs kans paikal ja lappo juuston herat muattihi.
Tuare ruisleipä o aikas sitkast leikat, mut onnistuha siin maistiaiset kaikil saamaa kummiski.
Ja meijä leivät käväs uunis ahkeraan, et kaik tul valmiiks lopult.
Ekat leipämaistiaiset menivä miltei saman tein ja sit saattii lissää, ku juustokki tuliva pöytähä. Nam! Ja siv viäl kottiviämisiks jokasel oma palane leippää ja taikinajuurt parii lait, eri muarois. Hyvi antosa päivä!
Kommentit