"Järjettömyyden huippu", voisisin kuvitel isännän sanova, ku näkis mitä emäntä touhuu. =D Hah! Nauratti kyl vähä itteeki. Mut siäl kohelsin ja konttailin pusikos hetken aikaa, ku asettelin pikaseste juttui kantoasukil. Tosi kauva oon tätä kantopaikkaa kattonu "sil silmäl", ku siin o iha selväste ovi ja akkuna - ja kattoterassi. Ny sai miälikuvitus vähä lihaa luittem pääl.

Aurinkoisen päivän vierailijaa orottamas. Kaffet jo pöyräl katettuna, muu tarjottava valmistettavan köökis viäl. Hetki enne kyläilijää.

Suojasa notkelma, mihi just mahtuu pöytä ja tuali. Viäl kesää orottamas ja sen kukkaloistoo, mut lämmöst pääsee jo nauttimaa.

Ylätasanteel keinu orottaa keinujaas ja perheen koira hoitaa näköalapaikalt vahtimispuuhias. Tiätää jo, että joku on tulos, ku torpas nii häärätää.

Vähä o istutuspuuhii ehtiny talvej jäljilt tekemää kans ja kastelukannu orottaa käyttäjääs. Sevverti viäl kevätkunnos piha, et täytyy muistaa pyyhkii jalat ovimattoho enne sisälmenoo. =D