Se on syksy ny! Vaiksei mittää oikkee kaunist ruskaa voi sanoo olevankaa pahemmi. Yksittäisii nättei keltassii puit ja paljo harvemmas jokune punaväri löytyy. Koivut ainaki o ruskettanu ja kuivettanu lehtes jo ajat sitte, osa ojjo iha lehrettömii. Mut ei tätä aikaa enää ainaskaa kesäkskää voi sanoo.

Mul o ny jostai syyst ussemmite sellaset vaatteet pääl, misä ei ol taskui lainkaa, ni ei ol tullu otettuu kameraa lenkeil. Mettis ku ei tartte mittää kakkapusseikaa kuletel mukan, ku nämä tekevä hätäs iha pusikoihi. 

Orava rapisuttel ja säksättel menemää tosa lähipuus, mut koirat kyl pysyivä paikoillas silti.

Ja ikänähä sitä ei tiär kosk sitä namipalkkaa saa. Joskus saa, joskus ei. Ussemmite palkaks riittääki vaa isot kehut, rapsuttelut ja Kadil käpyleikki. <3

Kotti tulles ulko-oven karmis ol yäkköne päiväunil. ei ollu moksiskaa, vaiks ol liikennet ovest paljo ja koko torppa välil täräht ku tuuli paiskas oven kii.

Sevverti viileetäki oj jo aamusi ollu, et ku noil kesäklopoil viäl kuljen, ni laitin talvinilkkurit lämmikkeeks. Vähä pelkäsin, et tippuja jalast kokonas, ku ova siis sellaste isompie kenkie pääl tarkotetut. Mut hyvi pysysivä.

Lavvantain meijäm pit käyr anopin synttärikaffeil, mikkä ol jo siirtyny, mut sit ne siirtysiväv viäläki ettippäi. Meil pit sit tul viaraitaki, ja koiruli muutamaks tunniks aikaa viättämää, mut eivät sit tullukkaa, ku oliva jotenki sotkeutuneet ajallisis aatoksis. Isäntä kipas äitees kattomas sairaalas sil välil ku mä orottelin, et viaraat tulisisiva. Tein käsitöit olkkaris ja kattelin telkkaa (mitä ny kasvie takkaa näkkee).

Mä meinasin, et teen itellen sellase hupun, mink saa äkkii päähä takin pääl tai al, miten kullonki tykkää, mut sikku pääsin siihes saak, et olisisiv voinu lopettaa, ni kattosin, et ompas niit lankoi viäl vaiks kui ja päätinki jatkaa. "Yks rivi viäl" -periaatteel. Siit sit tul kummiski taas sellane huppupontso, kolmas. Näit vaa on nii kiva tehrä.

Eilä sit saattii taas meijä lainakoira, Repe, meil ja hetimite, ku auto tul pihal, mä jo pakkasin meijä omaa autoo, et lähretää äiteen synttäreil mökil. Otin Kissinki mukkaa. Mökil ol sisko heijä Jaja-mittelin kans kans.

Koirillekki olisis kelvannu herkkuvartaat, mitä grillimökis syättii. =)

Melkose syksyst, ruskeet maisemaa se ol jo siälläki. Karvateil ol omat "koristukset" mukanas, ku kotti tultii.

Ulkoilujej jälkkee oliki kiva sit loikoil välil.

Kunnes taas tul "halipula". =D

Syättii kaikkee niim pal, et napa nauku, mut siltiki olisis ollu herkkui enempiki. Veljenpojan tekemät suklaakuutiot päätysisivä lopult sit meille. Kiitos! 

Ja viäläki tul sit synttärilahjaa. On se nyv vaa oikkiast yht suurt juhlaa tää syksy!