Se on sit ollu Halloween aikaa, Pyhäimmiästenpäivää kans - ja Kekrii. On saanu pikkase koristel huushollii ja nautiskel näist tunnelmist.

Köökis.

Ja ulkorappusil.

Ensilumiki sit tul - ja men. Vilu vaa jäi. Viima ja pikkupakkane on saanu torpanki melkose kylmäks, vaiks kui takkaa poltellaanki. Lumen tuama valosuus ol selkee, vaikkei sitä tän enempää tullukkaa.

Olkkaris.

Viime viikollopun iltapala. =D Katteltii isännän kans myähään telkkaa, ku tul sevverti kiinnostavii elokuvii.

Kiinankellon kukkane aiheutti keskittymishäiriöit tovin aikaa, ku katse siirty siihe koko aja.

Mä niin tykkään täst, että!

Kissoillaki vissii vilune olo, ku tykkäävä ahtautuu yhteen ja samaan korihi, vaiks viärel olis toine ihan tyhjän. =D

Lintulaural käy melkone kuhina välil. Vaikkia vaa näit äkkiliikkujii o saar kuvaha. Ja ossaava tul akkunoit koputtelemaha sikku ruaka taas ottaa ja loppuu. Hualehtiva hyvi täst huallost, jos ei itte ossaa ol tarpeeks tarkkan.

Yhten aamun kummastelin kovaa hälyy linnuilt kööki akkunan takan ja ku menin kattomaa, ni ei ihme: ruakintapaikka ol kasvattanu hännän! <3

Susuki haluu ain viltin alle sykkyy. 

Isommalki pakkasel torppa lämpiää hyvi, jollei tuule. Nykku ol pikkupakkast (-5 - -8) ni meil ol nii viileet sisäl, et isännäl ol villasukat, huppari ja viltti ja asettu kuuman takav viäree, ja silti ol vilune. Eikä onneks tullu mittää lunssaa, vaiks vähä pelkäsin.

Sit saatii viikoks Repe-herra taas vahvuuteem mukkaa. Tää kyl nii humpsahtaa meijän laumaha, ettei mittää määrää. <3

Eilä iltasel laitin sit valoi pihal ja terasseil. Äkkiihä tän saa yhre korillise kynttilöit leviäks, eikä tunnu missää. Läänii o sevverti paljo.

Iltalenkil lährös. Kyl se meijä torppa ympäristöm pimeyres hyvi näky. =D