Vähä jouluu torppaha ja käväsyy joulumarkkinoil. Lähitianoil.
Hetkev verra meilki ol lunt. Koirat tosin eivä kovi ilossii ollu, ku pyysin heit orottamaa valokuuvaamist varte meijä rappuje ettee ennenku lährettii iltalenkil. Sato viäl vähä lunt, ni halusin pistää kameran ajois turvaha taskuhu, ettei se saa kosteusvaurioit.
Seuraavan päivän ol maisemat valla ihanii ja ol nii valostaki pitkäm pimeyrej jälkkee, ettei mittää määrää. Tykkäsin. Noh, eipä tätä ihanuut sit kauvaa kestäny. Ny ojjo taas iha mustaa.
Pikkase jouluu sisäl. Tonttutyttö lyhtyvartijaks olkkarii ja...
... joulukalenterirekka köökkihi.
Joo, noh hiirulaine sinänsä ei jouluhu liity mitenkäs, mut Mustis nappas yläkerras hiiren ja ryntäs köökkihi sit saaliis kans. Meil ku yleensä öisi nukutaa, ni ol pakko men kattomaa, et mikä tää juttu ny oikkee ol. Ei Mustis kovaste tykänny, ku nappasin saaliin ja vien sen sit iha ulkoroskiksehe saakka. Mittää riskei siit, et tää vaa narraa, en ottanu. Mut olipa toine polleet ku sai isot kehut. =D
Joulumarkkinoil käväsin kans Nousten Kotiseutumuseol. Tunnelmallist meininkii.
Ohrapuuron ja rusinasopan lisäks matkaha tarttu yht ja toist kivaa ja tarpeellist. Omaks iloks ja lahjoiks.
Meijä kynttelikkö anto myäte loppujel lopuks, viirentoist vuarej jälkkee ja yritettii toist sit tilal löytää, muttei löyretty. Ostettii sit tähtisarja tilal. Kelvannee talvivaloiks neki. =D
Ostin koiril yläkerraha uurem petin. Kadi tiäs het, mitä varte se o. Vanha ol jo nii haperoo, et ol aikaki laittaa poijes. Pesty vähä liijanki mont kerttaa. Joululahjoi ei sit tartte muit enää pahemmi näil tassuttajil miättiikkää.
Kommentit