Aaah! Ev voi ku huakail, mite upee viikolloppu onki ny takan! <3 Mä en olisis mittää saanu aikaseks, en siis oikeest yhtää mittää, jollei plikka olis lähteny poikas kans liikkeel ja tullu meil yäkylää. Saatii vähä juhlistaa Earth Houriiki sit nelistää! Syrän sykkyräl.

Nipa ol lähteny jo nii kovi liikkeel, et meil riittiki hurjaste tutkimist. Tosin välil kyl jäi tuijottelemaa telkkaa kovaste. Värikkäät ohjelmat kiinnostava. On se vaa nii ihanaa seurat, mite pikkumiäs kasvaa ja kehittyy! <3

Toiva tuliaisin hauskan kirjan ja herkkuu. Ja ne monet syyt hymyilläkki! <3 Voi, et mä nautin, ku oliva piremppää. Päästii höpöttelemää kunnol; lapsuusmuistoist, lasten kasvatuksest, murrosiäst, lemmikeist, töist, asumisist, ja vaiks mist! Oi, että!

Ulkoilui unohtamati. Lavvantai ol vähä pilvisemp päivä, mut lämpimämmä olone. Eilä, sunnuntain, sato kunnol lunt aamuste. Viitise senttii märkää mössöö maaha, mut onneks se sit äkkii siit hävis. Aurinko alko paistelemaa, mut tilal tul pohjostuuli. Kova ja ky-ly-mä sellane, huh! Mut ulkoiltii me silti.

Tosa vaa miätin, ku noist rattaist saa vaiks mitä nykysi, et kyl se vaa kehitys kulkee. Joskus sentäs käyttäjää ajatelle ja helppokäyttösyyt, eikä niinku järjestelmis tuntuu, et niis miätitää taustaa ja ohjelmointie helppout enempi ku käyttäjäystävällisyyt, vaiks iha toisimpäi pitäisisis olla. Ja noit ihanat lastevvaatteet, misä on kans paljo pikkunäppärii juttui, mitä ei sillo aikanas ollu, ku omat moksut oliva taaperoiäs. Jollai o oikeest ollu aikaa miättii ja toteuttaa niit ajatuksii, mitä joskus varmaa itte kullaki äitinä o lasten kans tullu miälee, muttei ol ollu enerkiaa lähtee asioit ettippäi viämää.

Plikan ja lapsellapse yäviarailun kunniaks isäntä kyhäs meil voileipäkakut. Tul kyl iha hurjan isot tehtyy, et ens kerral tarttee kyl pualittaa yks kakku nii, et toine pual on kalaa ja toine lihaa, eikä iha omii kakkui molemmil. Vaiks kui o hyvää, ni ei sitä silti tee miäl syär samaa ruakkaa mont päivää joka aterial, ettei jouru tehtyy ruakkaa poijes heittämää. Laitin kyl vähä maistiaist plikal kottiviämisin, ni vävypoikaki sai osuutes. 

Earth Houriks sit kynttilöit palamaa ja voileipäkakun lisäks vähä naposteltavaa. Ei kamalaste napostelui enää kaivannu voileipäkakuj jälkke kyl. 

On niinku pikkane linnunpoika, ku suukku aukee ain nii orottavan, ku ruakailust on kyse. =D Vähä alkaa jo tulla sitä "mää itte" -haluu, mut ei sit mittää itku-potku-raivareit kummiskaa saa, jollei lusikkaa annetakkaa aina. Nälkä vetää voiton viäl. Sormisyätävät osuva jo hienoste suuhu kyl, et alkaa tää kontrollipuali pikkuhiljaa ollaj jo hantlinkis.

Konttaamal pääsee noppiaste paikast toisee, mut on nii ihanav varovaine kaikkie uusie juttuje kans, et mittää vahinkoo ei ol aikaseks saanu. Mä ku jo ehrim miättimää, et mikkä kukkasist pitäsis siirtää poijes, ettei kaara mittää päälles. Ei ees kerttaakaa tarvinnu toist poijes siirtää, ku kukkaset ei näyttäny -ny ainaskaa viäl- kiinnostava ollenkaa. Enempi ihmettel näit lattian, mattoje, huanekkaluje erillaissii pintoi. Rottinkipöyrän palmikot kiinnostiva erityisest.

Islaa Nipa kiinnost kans kovaste, olisis halunnu pussat pojam märäks, et sitä pit "vähä" rajottaa, mut muuto yhteiselo suju varsi mallikkaaste.

Ja kissakki liki. Menos mukan, mut omas rauhas. <3 Mä oon nii onnelline kaikist näist!