Jos elämä antaa, ni kyl se sit välil ottaaki. :(
Kummitäti joutu sairaalaha, ja kävin serkun kans hänt siäl kattomas. Mul on auto käytös, ku isäntä o lomal, ni ei tarvinnu miättii linja-autoi ja aikataului sum muit. Tehon valvonnas ol, ja siäl yhre päiväv viätin, serkku jäi yäks ja palas seuraavan päivän sit takasi kottiis.
Sunnuntain tul sit uutine, et ei ollu enää mittää tehtävis ja täti menehty. Oltii just serkun kans sovittu, et lähretää maanantain uurestas liikekannal yhres. Mut ei hänel sit lopult ollu maanantain viäl voimii lähtee äitis tavaroit sairaalast hakemaha, vaa tehtii se matka tänäpe.
Islaha otti serkun meil olost kaikki irti. <3
Porist tulles pysähryttii Raumal, tädin koton, käytti kaupas kävelle kauniitte maisemie läpitte. Hää jäi sinne äitis tavaroit järjestelemähä ja miättimää, mitä nyssit. Mä lährin kotimatkal. Täsä se yks melkose raskas päivä meniki. R.I.P. rakas kummitäti! <3
Kommentit