Jos o kilpparionkelmat aiheuttanu muistikatkoksii, ni tää nykyne "käret tekkee mitä sattuu" -ominaisuus on kyl jottai aiva mahrotont. Ja ärsyttävää! 

Käsitöittenki tekemine o haastavaa, kun mä varta vaste miätim miäles, et "pu-na-ne" ja sikku oon homman tehny, ja silmukka puikol, mä huamaan, et se onki valkone. Täh?! Mist ihmeest se siihe tul? Ärg! Sama ku välil kirjottaa jottai vaikkiamppaa enklanninkiälist sanaa, mä sanelem miälessän ne kirjaimet yks kerrallas, ja NÄEN ku sormi tekkee jottai iham muut. Niinku sillee pokkana vaa. Pittää pinnistel-ponnistel ja oikolukkee oikoluvuj jälkkeenki, ennenku ov varma, et kaik o oikee. Hirastaha se. Ei kiva, ei kiva lainkaa!

Äiteen tuamist lankoist tämäki huivi, olallämmitin. Mohair-villalankast. Ommuute pehmee ja lämpöne, vaiks o nii kevyt, ettei meinaa pääl ees tuntee. 

Karvahuivii. Ol yks kerä vaa, ni pit tehrä isoil puikoil, et tul riittävää. Mut riitti!

Aivoil haastet täsä hajamiälises ajas, ku tein ystäväl lämpimät villavanttuut. Tuplat, onteloneuleen saa...

... käännettyn vähä eri väriseks. Haluuks vaaleempaa vai tummempaa, saa ite päättää. ;) Ei menny virheettä nämät, mut kyl ne sormii lämmittävä kummiski. En aio täl ressat liikoi, vaikuttaa seki het kaikkeen; verempaineesee, sokeriarvoihin ja muuhu.

Karotin tosa huanekalui siirrelles ja paikkoi vaihrelles mun 4 ja 4,5 (x2) puikot jonnekki. Muistan, et laitin ne 15 puikkoo kuminauhal yhtee ja sellasee paikkaha, mink varmaste muistan ku niit tarviin. Noh, en vaa muist mikä se varma paikka o. Iha onnetont! Nääki yl olevat vanttuut tein liija piänil puikoil, ja sit löysempän, ku em mittää "panssari"-vanttuit halunnu ystäväl antaa. Pitää ol ilmaa välis, et ne oikeest lämmittävä kans. Sikku tekkee löysemppää, onki onkelma siin, et ne puikot putoileva kovi helposte, eikä tää onteloneulokses ajantasal pysymine, ku yrittää korjat puronnei silmukoit takasi puikol, ollu mittää helppoo sekää. Mut tulipaha tehtyy, ja saiv valmiikski. Iha hyvält seki tuntu, et jottai saa aikaseks.