Helatorstaiks suunniteltu kävely Kuralaan siirty eilisel, ku mul meniki vatta sekasi (jostai syyst: pöpö, lääkitys, jännitys, ot siit sit selvää), enkä uskaltanu lähtee liikkeel. Sellane kippee olo ei ollu, ja nälkäki tul aika ajoin, niinku kuuluuki. Mikä liä ollu. Koko päivä siin meni, mut perjantain olo ol jo iha tavalline. Otettii lavvantai kohteeks, ku täl sunnuntail ol vet luvas, ja hyvihä säätiarotus täl kerttaa tiäs, ku vet tosiaa o tänäpe satanu.
Isäntä jäi Islan kans kotti. Ruahoo leikkaamaa ja laittamaa grillii kuumaks siihe, ku ol meil aika tulla taas kotti Repen kans. Eiku turvavaljaat ylle ja menox.
Treffattii plikan pihal. Nappasin turvavaljaat poijes (ei ol tarkotettu oikkee pirempää liikkumisee, ne pittää pukkee sevverti jämpteiks ja löysinä taas takuttava turkkii ja voiva olla epämukavatki liikkues) ja laitin tavallisem pannan tilal. Käveltii iha kivoi katui pitki Kuralaha. Löyrettii vähä uussii polkuiki siin samal.
Asfaltil kävelles Nipa istu kärris iha kiltiste, mitä välil tul kommenttii "Haa!" tai "Mmm-m!", sellasii Ahaa, Joo... Heil o tollane näppärä reissureppu käytös, mitä Nipa tykkää seläs pittää, mist menee naru, ettei poika ehri karkaamaa minnekkää. Nää pikkaset ku ova joskus yllättävä ehtiiväissii. Keli ei olisis paljoo paremp voinu ollakkaa.
Vaiks oon Turus asunu, melkkest Kuralan Kylämäen naapuris, ni tää ol mullekki vast se eka kerta, ku tul aluet kiärreltyy. Valtavav viähättävii, kiamurtelevii polkui siäl tääl. Ylös alas.
Lampaat ol nukkumas, silmät kii, eiväkkä meit ees huamannukkaa. Mä vähä luulen, et Nipaki luuli näit vaa joiksiki kiviks, ku niitä ol sammalpäällysteisii paljo samas aitaukses. ;)
Valkovuokon Nipa löys ja kanto mukanas pitkän aikaa. Haistel sitä ja tarkastel. Voikukan kukan sit vaa tallo jalkojes alle. Heh! Hassu! Voikukkapeltoi Kuralas oliki paljo.
Lehmät (kyytöt) ol nii kaukan, ettei uskallettu ees lähtee miättimää olisisiskos niitte lähel jostai kentiäs päässy. Näytti silt, et olisisis pitäny kulkee toiste peltojem poikki. Siäl ne oliva kans omaa siastaas pitämäs ja makoilemas kuka missäki. Mut kanoi ol sit meijä matkav varrel jokune. Nipa tosin kovaste yritti löytää jottai ovee tai aukkoo, mink olisisis voinu avata ja päästää kanat vapaiks. ;) Ei löytäny.
Kivan näkössii kyl oliva. Kukko varsitenki. Mut hiljassii ol, mittää äänt ei yhre "Poooooooot":in lisäks kuultu, vaiks aika kauva siin häkiv viäres viihryttiinki.
Ku ei mittää ruuhkaa ollu, ni aattelin, et jos kipasen hakemas vähä kaffet meil, mut eipä siält sit mittää haettukkaa. Kattoremppa ol menos, ehkä jottai sisälläki. Melkoset esteet ol laitettu, ettei kelleen tuu ees miälee mennä sisäl harhailemaha. Ehkä siihe olisis riittäny ovie lukos pitäminenki?
Tän upeen kukkamättään ohitte en kuvaamat päässy...
Noh, ei sit tosiaa kaffeteltu. Nipa joi yhre 3,33:n pullon makuvissyy miltei yhrelt "seisomalt", et jano ol. Annon Repellekki siin vet kans ja hyvi tuntu hällekki maistuva. Välipalakeksi men pojal kans jo vähä aikasemmi iha tost vaa, et tais pikkase olla massussa ruuvallekki tilaa. Siit sit käveltii takasi heijä omal pihal. Plikka houkuttel poikaa viäl keinuhu ja vähä tek ehkä miäliki, mut lopultas kummiski käänty ovelle ja halus sisäl jo. Kyllähä siin muutama tunti meniki. Mut olipaha kivaa! <3
Sit taas kamat autoho, turvavaljaat koiral ja ajo kotti. Grilli ol jo kuuman ja käväsin molempie koirie kans tekemäs viäl pikkase aurinkolenki, et sit ehriv vaa kuvat koneel siirtämää puhelimest ennenku ol jo ruaka-aika. Näit päivii lissää! <3
Kommentit