Tervetuloo: www.hiironen.blogspot.com

Kellopeli ol kiva iltapeli, rauhalline sellane, ku perjantain illal pojat mummu-vaarilaha hajin. Aika väsynyttä poikaa jo. Niilo ossaa molemmat kellot; analookisen ja dikitaalisen, iha mennen tulle, mut Arto viäl opettelee. Niilo kysy, et miksei Arto osaa, ni Arto meinas, et kyl hän sit ku täyttää viis (ens keväänä siis). =) Siinä vähä tavotet hälle. Ei ol iha nii innokas opettelemaha tätä, mitä Niilo o ollu. Hää ku iha oikeest halus jo tosi piänenä tiätää, et mitä kello o ny, ja millo mitäki tapahtuu. Arto voi joskus sanoo, et tehräis NYT jottai asioit, ja kello ov vaiks kolme iltapäiväl, ja lisää et, tehrää sikku kello o kahreksa (nukkumaammeno-aika. ;) Eli ei "iha" hanttimis ajankulu kellom mukkaa ol. Muttei viäl tarttekkaa!

Se tianoon valkosuus alko kunnon raekuurol perjantain. Kummaste se piäniki määrä valostuttaa maisemaa jo. Muuto olisisis mustaa tääl.

Brain twist kääntöpyramidi ol kiinnostava. Haasteelline. Sitä ei ratkottukkaa sillee noppeeste, ku Nipa rubikin kuutioi ratkoo. Ja vähä nitisevät, natisevat liitokset, et tätä ei nopeuskisoihi käytet.

Lavvantain huamattii, et lunt ol tullu pikkase rakeittem pääl. Pojat oliva innoissas, ja orottiva oikkee, et aamupalaj jälkkee pääsevä lumihommihi. Joo, eihä täst määräst mittää lumilinnoi tehtäis, vaiks olis suajalunt, saatika täst kuivast höttöst, mist ei oikkee lumipalloikaa saa. Mut lumi siirty paikast toisehe kummiski.

Pikkuautot ja autorata ei näyt kyllästyttävän koskaa. Erilaiset autot kulkeva eri taval, eri vauhril ja päätyvä eri paikkoihi, vaiks saman reitin kulkeva raral.

Kyl se ny piän lumimäärä talvehe kuuluuki. Tästä valosuurest tykkään! Pikkupakkane ja pikkuse lunt suajaamas kasvei, ni -avot!

Pikkuseenki määrähä lunt saa kivaste polkui tehtyy. Ja erillaissii jälkii: sormil tulee kissan tassut, kenkist raktorin renkaat - ja tiätty ne omie kenkiej jäljet, piham poikki juasseitte pupuje jäljet, ja sellast.

Aurinko paisto, lumipilvii pyäri ympäril nii, et toisinas tuprus kunnollaki, kunnes taas paisto aurinko. Suajal ei kummiskaa lavvantain ehtiny menemähä.

Lavvantain siivoiltii, leivoskelttii, isäntä tek voileipäkakun, mut ehrittii me leikkii, pelatakki, kaiken valmistautumise lisäks. Ja ulkoilui tul normaalii enempi, ku haluttii käyttää keli hyväks. Ei ollu onkelmaa saar poikii pihal. =P

Illal, ku moksut men petihi, alottiva tassuttajat sit oman huamion kerjäämises, urakal. <3

Pakkasyä, mut iltatulie ansiost tää "patteri" ol viäl vähä lämpöne, ku aamutulet laitettii. Pikkupakkaset ei paljoo haittaa. Ettei viäl olla pattereit käytännös laitettu, ku vessaha. Näät pakkaset eivä viäl riskeeraa mittää putkii sentäs.

Sunnuntai ol isännä syntymäpäivä, ja kysysin pojilt, et antaaks mummu oman lahjan het aamust vai sikku muutki viaraat tuleva, ni molemmat halus et heti. Ja ku päivänsankari otti kortin kuarest, meinas Niilo, et kortti ol täyn jalokivii, ku se ol koristeltu kiiltävil tarra"kivil". Silittel korttii pitkään. =) Mä pakkaan antamaha täsäkohtaa joko kuppeleihi liittyvää tai jonku vähä erikoisemma joulukalenterin lahjaks. Täl kerttaa keräilykokoelma eri kuplan malleist. Sinne vanhoje joukkoho. 

Miniautoi, ja suljetus lootas. Ny ei kumpikaa pojist pyytäny, et sitä koteloo ees avataa. Ova oppinu, et vaarin "leluihi" ei kosketa. <3

Toki taas menos mukan o ain nää meijä karvatit. Pyryn ja Islan yks lempipaikoist on tää häkki. Välil ova siäl jompi kumpi, tai sit molemmat yhtaikkaa.

Nipsun yks lempipaikka o tää tummal pohjal oleva tuali. Varsinki hämäräl tää tyyppi häviää tähä niinku ei olisiskaa. Taitaa jotenki ittekki tiätää, misä parhaite "häviää". Viäres olisis valkone turkis, lämpimä takav viäres, mut harvo siin viihtyy.

Vähä tarjottavaa lissää, eiliste hommailuje pääl.

Eikä näist rubiikin kuutioist ja niitte ratkomisest ol mihinkää päästy. Eikä onneks tarttekkaa. =)

Duplot, legot, magneettinumerot ja -kirjaimet... Kaik vuarotelle kiinnostiva. Aika kulu noppeeste!

Sikku poikie äiti tul paikal, Arto het kysymää, et unohtuks vaarin lahja, minkä hän o äitees kans iha itte tehny! <3 Ei unohtunu! Valtavan hiano! Eikä ol epäselvää, kelle se kuuluu! <3

Ja pojam perheelt siv viäl upee sukkapuukko (heh - mummu sai sukkaPUIKKOtualit tosa aikasemmi syksyl). <3 Upee!

Vähä ov vähä tota jääkaappisäilytystilaa, ku kellariki ov viäl keske, et loput kylmäjutuist tein sit iha viime tinkas, et sain tarjolle heti. Mut tul siihe pöyräl jottai tarjottavaa.

Plikka sai hianomppii kuvii. <3 Tää ylempän oleva kuva ja...

... tää ylempän oleva kans. Näkyy vaarin taironnäyteki nii kivaste! <3

Ja ehrittii me sit istumaa olkkariski viäl tovin, et saattii kunnol kuulumiset ja sen sellaset kans läpikäyttyy. Isla siäl kaikkeist innokkain ottamaa rapsut siält mist vaa kullonki sai. <3

Sit oliki talo hiljane, ku viaraat illemmal lähtivä. Onneks olin ehtiny laittamaha eri pattereit meijä tunnelmavaloihi ajois, ku sattu sähkökatko tulemaha, muutamii minuuttei kesti, ja oltais oltu porukal täysi pimeyres ilman niit. =)

Täs siis vaa osa, ku ej jaks ees kuvat kaikkee, ja vireon laitto tähä vuaratuksehe pitäsisis tehrä jonku linkin kaut. Jokune vähä erikoisemp, ainaski ittel sellassii, mitä ei mun lapsuurest muist olleen.

Näit irtonaissii oon yrittäny järjestää jotenki, mut sekasi ne pakkaava ain ajan saatos kummiski menemähä. Toises enemp ihmissii, ihmismäist olentoo (keijut, enkelit...) tai ihmiste osii (kukkii, mist löytyy käret esim. ja nii erelles) ja toises luantojuttui: eläimet, kasvit... Sit huamaan, et esim. kattaukset, astiat ym. pakkaa siirtymää toisest toisehe vähä riippue siit, misä ympäristös ova, mut ei se haittaa. Näit vaa o nii kiva välil ajan kans selailla, vaikkei mittää varsinaist tarvet sen kummemmi olekkaa. <3

Millassii muistoi sul o kiiltokuvist? Tai onks sul paljo omii olemas?

Jollei ny ol iha kaatamal vet satanu, ni helpoint o ollu käyttää pojan vanhoi lipsukoit, ku niihi kinttu mahtuu villasukanki kans. Pirempii lenkkei ei näil kyl tehrä. Miäste kaks numeroo liija isot kankaskengät mul on kans, et pystyn autoo ajamaha, mut neki kastuu läpitte, jos märäl kelil lenkil lähtee. Olin aatellu, et sikku näkkee mite ne mittojem mukaset tukisukat vaikutta kinttuhu, hankin uuret talvipopot, MUT...

Plikkaha päätti hankkii sellaset klopot, mis onki vaiks kuippaljo säätömahrollisuuksii ja myäs diabeettisee jalkaha sopivii ominaisuuksii. On tilaa varpail, ei purista mistää, pehmee pohjalline, lämpönenki. Pari numeroo normii isompan saan menoho mukkaa myäs villasukat! <3 Näist tosi kiitolline! Mähä en ees tiänny, et tällassii popoi o olemassakaa!

Isäntähä meinas, et ne näyttävä mun kintuis iha laskettelumonoilt, mut vaiks painavilt näyttävä, ni kumman kevyet ovak kuitenki. Tykkään!

Kaikellaist piänt tarvet o täsä tullu ajan saatos, ku oon koko kesän läpitte käytännös ollu vaa omal tontil, ni käyttii ystävän kans kirpparikiarroksel, ja kyl molempie kärryihi yht ja toist "eksy". =)

Kaffeteltii kiarrokse lopuks, ja päästii samal parantelemaa maailmaa höpötelle menemää. <3 Yllä oleva kuva @MarittaLehvonen

Ku isämpäivän juhlittii ukkii, mun isää, juhlistettii isäntää sit ihav vaa näi kahrestas pikkusel palal mansikkakakkuu aamusti. Se "oikkee" juhla siv vast ens viikolloppun. Samal ku juhlitaa sit synttäreitki, kaik osuva näi samoihin ajankohtihi. Kiva saar isomp sakki kool pitkäst, pitkäst aikkaa. <3 

Mun työn tauottajat: Nipsu ja Pyry. Näät kaikkeist tehokkaimmi hoitava sen homman. <3 Kummaste ovat oppineet, et millo on oikeest asiakastöist kyse, tai sit mun "omist" jutuist, et eivä väkisi tunge mihinkää sellasee paikkaha, mist voisis aiheutuu jottai vahinkoo. Näät ei makaile näppiksem pääl, saatika asiakkaitte papereitte, et sillee fiksui tapauksii ova. <3

Ja tää yks tyytyy pääosi loikoilemaa ja nukkumaa lähistöl, olin sit ylä- tai alakerras. Paitti ku isäntä tekkee ruakkaa, ni sit hoitelee vahrin hommii, et kissat ei pääsis osingol, JOS jottai sattuis lattial tippumaa. Vissii sopivan tiheesti jottai o tippunu, ku aina vaa jaksaa sitä vahtimist tehrä. Ruaka o Islal iso asia. =P

Vet o satanu PALJO, mut saatii ny kasvari tuettuu ja pressutettuu talvev varal. Savimaa on kyl ny tosi märkää ja pehmeet, et mittää isomppii tuulii ei tarttis tulla ennenku maa joko jäätyy tai vähä kuivuu, et noi maakoukut pysyisisivä paikoillas.

isäntä tajus, et hänel vanhentuu S-etukorttei täsä, ja tul kiire aikatauluttamaha reissu Myllyhy, et päästii käyttämää nää edut hyäryks. Rossoon piipahrettii sit lounasaikan pikaseste.

Talon piffit muusil. Sevverti iso annos, et ei meist kumpikaa jaksanu sitä annost kokonas syäräkkää! Harvinaist ravintolas! Mut hyväl miälel!

Siv viäl ystävän kans uurel kiarroksel, käyttii liikkeis pyärimäs, ja sit kaffel siin välis. Mikäs siin, pikkase joulujuttui tul kottiviämisin. Kiireetön olemine ja kulkemine hyvän, rakkaan ystävän kans. <3 Parasta! Yllä oleva kuva @MarittaLehvonen

Tällane vahinkolaukaus sattu eiliselt juhlaillalliselt, mil juhlistettii omaa isää. <3 En tiär mite tost kamerast näit välil tulee, ku em miälestän mitenkää sitä käsissän pyärittele.

Isommal porukal syättii hyvi ja nautittii hyväst seurast samal! =)

Sekalaisist pikkukerist viäl yks tualimpäälline köökkihi. Eli ny o kaks tualii ilman, ja saa nährä jaksanks niihi enää tehräkkää. Noi akkunoitte eres olevat tualit ol tärkeemp saar kuntoho, ku talvi o tulos. Ei tos muut, mut aikamoine virkkaamine ain, ja nykku o ottanu puikot taas esil, ni jotenki se viä mennessäs ain.

Vaiks teim mää täsä välis kyl viäl yhre virkkuun. Ananashuivin. Pyry hoiti tauottelut välil. Tyät haittaa harrastust kans, ku ei voiv vaa päivii pääksytyste koukutel, no ei puikotellakkaa. Pyry, kute muutki tassuttajat, ovak kyl jotenki oppineet, et ku teen töit, ni en nii helposte pirä taukoi, mut sikku o lankat menos, ollaa vapaal, ja saava omaa tilaa mun sykys sillo helpommi. <3

Keräsin kaik sinisävyset lankakerät yhtehe, ja sit "ananas" kerrallas yht värii. Täsä taitaa ol nii villasekotelankoi ku akryyleiki sulas sekametelisopas, mut ei haittaa!

Vähä eri asennois tota huivii voi pittää, kerroksittai tuplana tai sit nii, et kuvio näkyy eres keskel. Itte laiskempan pirän tuplan kerroksittais mialuummi, et sen voi vaa heittää niskan yli toisel pualel, eikä tartte asetel mitenkää erityiseste. Mut iha kivaste lämmittää tääki.

Tällane vähä liinamaine, ku levittää esil.

Tällasil bokseil tul monem mont yllätyst, ohjeit ja lankaa. Monev vuare joulut ja synttärikki täst ettippäi! <3 Mä oon TOSI huano tekemää mittää ohjeil, ja näissäki ol vaiks mitä ihanaa, mut sellast, mikä ei mun aivoihi oikkee kunnol asettunu. Ja sukkii kaposemppii jalkoihi, eli pitänee hankkii niit varte omat lankat, et vois muakat reiluste isommiks (jos saisisi ohjeist selkoo enste, tiätty). Nykku noit ohjeit o, ni jotenkin kutkuttaa niit sit käyttää kans. <3

Mut ei ne lankat lepäämää jääny. Otin ja tein niist kääntöpontson hihoil. Pualipatenttii toine kantti, ja onteloneulost toine. Lämpöne o!

Ja toine pual o tummemp ku toine ov vaalee. Voi sit tilanteem mukkaa kääntää. Tykkään täst kovaste! Sopii välikauten takim pääl ulkoiluil, talvel sisälämpötilan purotes sisälämmittimekski. Lämpöne, mut kevyt. Miätin, et pitäsis ehkä tehrä joku vähäv vastaava, mut miähekkäämp isännällekki. Sais huitastuu ylles noppeeste, jos silt tuntuu. Viime talvin ku o kiatassu oman peittos välil ympäril, ku etänä töit makkaris tekkee. =P

... aiva ihana pöllöpyyhe! <3 Mä oon oottanu erellise pöllöpyyheen käyttöönottoo sillee, et saisisi pojil molemmil tällase kokemukse. Ny voiraa ens kerral kastaa, ja seurat, mite yllättyvä. En ainaskaa tiär, et olisisiva tällassii koskaa enne nähneet.

Ja kiiltsuihiha mä en kyllästy koskaa! <3 Mä en raaski kyl käyttöhö ottaa kokonaissii arkkei, jollei mul ol niit usseemppii, et ain jäis vähintäs se yks kokonaisena olemaha. Näit irtonaissii sit menee välil joihinki onnittelukortteihi tai vastaavii, ja koko viime vuas ol mul bujos "kiiltokuviekäyttö"teema. Et kyl niit välil sentäs sit kuluuki. Munst niit ov vaa välil iha kiva hypistel ja kattel, vaikkei varsinaiseste käyttäisisiskää mihinkää. ;)

Edittii 29.10.25, ku tul toinenki yllätys hetimite erellisem perää. <3 Voi, Tua, sua! Nää kiiltokuvat ovakkyl NII upeit kaik! <3

Sit vihroste tul (vuare myähäs) tää kutsu silmäpohjankuvauksehe. Miätiv vaa, et jollen olisisis hoitajaa muistuttanu asiast kevääl, ni olisisiskoha viäläkää tullu. Pikkase tullu epäluuloseks näis asiois täsä viime vuasie aikan...

Mut joo, tää ny o sellases paikas, mist oon melkossii "kauhutarinoit" kuullu, mite ihmiset eivä ol löytäny ajois paikal, ku mittää opasteit ei ol missää. Jo se oikkian ulko-oven löytämine o arvauspelii. Noh, onha täsä nyv viäl aikaa saar kaikenllaissii opasteit paikoilles toho marraskuun loppuhum mennes. Vaiks yhä puhutaa "väliaikasest" paikast, ni lähteväks niit sit ees sinne laittamaa, tiärä hänt. Luulis nyv vaiks tulostuspaperi ja tussil kirjotettu ohje ilmestyvä. Ei maksais paljoo. Mä ku oon MESTARI eksymisis, ni täytynee varat hurjaste aikaa toho ettee, etten sit myähästy niim paljoo, ettem pääse tutkimuksehe lainkaa... Tällassii ylimäärässii jännyystekijöit näihi juttuihi en kaipailisis lainkka.

Mut yllätys toi, et tutkimus on ny maksuton! <3 Aikasemmi se o ollu maksullist, et jottai positiivist täsä!

Nyv viäl jännätää, etten ol suuhygienistin ajankohral kippee enää, ku se tiätäis ajan siirtoo melkkest vuarel ettippäi, ku aikoi vaa ei ol. Sit pittää saar varattuu labra-aikaki joulukuul, ja neki o jännii, ku niissäki o ekaks ajan saanu, ja sit tullu peruutus, ja pyyntö varat uus aika - ja sellast. Kummiski olisisis tarkotus saar seuranta-arvot viäl tälle vuatee. Miätiv vaa, et mite se o nykyää nii hankalaa niit aikoi saara, et onks kaik laborantit (mikä se heijä ammattititteli nyssit labrois onkaa) siirtyny isomppii keskuksihi isompie palkkojem peräs, vai miks niit aikoi ei tahro löytyy? Näyttää netin kaut, et aikoi o saatavan vaa aamupäivil, et iltapäivät o ain tyhjii. Mä oon ollu aamun ekoi ettimäs ain, ku pittää paastot tai sit o se kilppariarvo, mikä pitäsisis vertailuv vuaks ottaa mahrollisimma samoihi aikoihi joka kerta (ja tiätty olisisis hyvä, et olisisis nii noppeeste heräämisej jälkkee, ku vaa mahrollist muutonki). Jonotusmahrollisuus o muutaman tunni per arkipäivä, ja sillo se jono onki ain melkomoine, et moni joutuu palaamaa seuraavan päivän uurestas, ku labra menee kii jo.

Mut tällast ny täl kerttaa. Voisisi "jupist" vähä enemmänki, mut silmät ei kest kattel tätä ruutuu. 

Piänemmät lankakeräset (tai siis ehkä noin pualet niist) o tullu virkattuu köökkihi tualimpäällysteiks, ni sain tän akkunapualen selkänojat vähä tuulensuajasemmiks. Noh, eihä tosa nyt oikkeest mittää tuule, sentäs, mut kyl toi akkuna kylmää hohkaa talvisi. Pitäsis saar sevverti aikaseks, et noi pöyrän toisem pualen tualitki saisisiva päällyses. Jotenkiv vaa ei enää oikkee innostas toi sama kuvio. Ja kuitenki haluisisi, et kaik olisisiva samaa tyylii. Erillaissii, mut silti "samallaissii". Vaativaks tullu.

Hajin pojat perjantai-illal mummu-vaarilaha. Karvaotukset tiätty menos silti ain mukan. Eihä siin perjantain paljoo muut ehri, ku hetki höpöttelemähä ennenku iltapuuhat tulevav vastaha. Mut sit o kokonaine lavvantai eres untej jälkkee.

Näyttää silt, et mitä pimeemmäks yät menevä, mitä aikasemmi pimenee, ja piremmäl pimiää riittää, ni sitä piremppää pojakki nukkuva. Mut aamutoimiej jälkkee ain päästään ulkoilul koiran kans, ol sää mikä hyvänsä. Ny ol kirkast, mut pakkast viis astet ja hurja tuuli. Jäätävä! Onneks ol varusteet sem mukaset. Ei tullu vilu!

Vaiks koiruus sit näyttiki sisäl lenkij jälkkee ettivä ne kaikkeist aurinkoisimmat paikat. ;)

Omenakaurakakkusii tehtii. Mummu (mä) ja Niilo tykättii, Arto ei oikkee halunnu maistaakkaa. Vaari tais vähä viarastaa tota kauraa. Mut lopult kaik kauppas tekivä.

Kissat tykkäis seurat asioit mahrollisimma korkkialt, ja ussemmanki kerra saatii telkam pääl pyrkivii kattei nostel turvallisemmil paikoil. Joku hylly vissii tarttis tonne keksii, mist näkisis sekä ulos, et sisäl sillee turvalliseste. Saa nährä kumpi ehtii enste: hylly vai kaatunu telkka...

Pojat tykkäävä halloweenist, ja sit laitettii tää meijä ainut kynttilälyhty, mikä istuu tähä teemaha. Tuikut riitti pitämää "naamaa" esil sen aikaa, ku pojat viäl hereil oliva. =)

Yhtää ei ol takan lämpö ollu liikaa näinä päivinä. Ihanaa, et o tällane!

Sunnuntain herättii vähä aikasemmi, ni seurattii akkunast aurinkon nousuu. Ekaks akkunan takune iha musta, mut pikkuhiljaa alko valastumaha.

Jännä usva kulki moottoritiäm pääl. Yleensä tällane o joem pääl, kosteus nostanu, mut miks asfaltoitu tiä tällast tekkee? Hmm. Em muist, et tällaist olisis koskaa ennen ollu. Siis mun näkemän ainaskaa.

Isla taas nauttii, ku saa huamioo pojilt. Rapsutuksii ei ol koskaa liikaa! <3

Arton kaupunkirakennukset jatkuvav vaa. On liikerakennuksii, asuntoi, parkkipaikkaa, junarataa, puistoiki. Kaikellaissii "hoppiloppei" sum muit, mihi tarttee mainoksii. ;)

Rubikin kuutiomeininki Nipal jatkuu vaa. Täsä nyssi vasemmal o Niilon kuutiopino ja oikkial vaarin. Yhres näit ratkova. Vaari joutuu viäl turvautumaha ohjeisihi, ku poika muistaa ne jo ulkoo! <3

Puutarhas ollaa siirrelty kasvei kompostihi, säilötty ruukkui, istutettu tammii... ja sen sellast.

Viikollopum päätteeks mummu tek sit omenalettui, ennenku lährin ajamaa poikii taas kottiis. Mut hiano viikolloppu oliki! Taas! <3

Aurinko paistel, mut ihaj järkyttävä tuuli. Perjantaisest asti ollu, ja jatkuu yhä. Natisuttaa nurkkii, paukuttelee kattoo ja tota piippuhattuu, mist tulee iha uurellaissii äänii. Mut tuulest eivä nää karvatit sentäs mittää välitä.

Sisko tiäs plikan tulost, ja ku kissaihmissii o plikkaki, ni aiva IHANAN kuahuvaise toi mukanas. <3

Karvatit iha hyvi toimehe tuleva, mut kovaste toisiis tuijotteleva, vuarotelle. Täsä Diana kummastelee, et Nipsu ol varannu HÄNE petis, minkä sai kottoo mukaha meil. Diana kävi sit Islan perim pääl olleen viltin sisustamas uutee uskoho tosa viäres. Ei kyl sit malttanu siihe jäär maate.

Valmistelui o tullut ehtyy pitkäl aikavälil. Hankittu aineet, uuret varit, kudottu lahjaa, pesty sauna ja pukuhuane, etitty pyyhkeet esil, no, tiätty siivottu vähä tarkemmi torppaa muutonki. Ja laitettu yäpymisjutskat, puhtaine petivaatteines valmiiks ja sen sellast. Miätitty, mitä tarjotaa millonki, ja mitä pittää tehrä etukättee, et kaik sujuisis mahrollisimma vaivattomaste. Kaikkee ku ei kannat laittaa iha kokonas valmiiks etukättee, ettei esim ruissipsit vety ja pehmene...

Kissoi Diana kiinnosti kovi, ja toisimpäiki, mut siltikää eivä oikkee lähel toisias nyv viäl yhre vuarokaure aikan raaskinu mennä. Ohittiva kyl toises nätiste aika likiki, mut enemp sillee tyylihi: "mä en ol täs, älä munst välitä". ;)

Kinkkurullii kolmel eri taval: seesaminsiämenil, paahretul sipulin (pääl ja sisäl). Vähä kärähtäneilt noi pääl laitetut sipulit näyttivä, mut kuulemma eivä palaneelt kuitenskaa maistunu. Mä en tainnu itte ehtii niit maistamahankaa, ku loppuvaj jo. Isännän herkkuu, heh.

Tuulisest sääst ei välitetty, tehtii usseemma piänemppää lenkkii ja pari piremppää. Nähtii rusakoit, peuroi (tai kauriit, mitä ne nyssit mahtova ollakkaa) ja lintui erillaissii. Onneks kumpikaa ei ol suariltes minkää perähä lähtemäs, vaiks tuijottelevakki tarkkan, et mikä otus ja minne menee. Sit jatketaa taas, niinku ei mittää.

Plikan saapumine toi siis yhre rapsuttajan lissää torppaha, ni Dianaki otti kaikem mahrollise irti siit. <3

Kilisteltii enne päivällist, minkä isäntä hoiti meil pöytähäs saakka. Toi kissakuahuva ol muute HYVÄÄ!

Piffit, lohkoperunat, vihersalaatti, grillivoi. Nam!

Ja jälkkäriks vaniljakreemil ja mansikkahillol täytetty croissantti kaffen kera. Kreemi jäi jostai syyst löysäks, mut iha hyvält se maistu sentäs. Makkiaa kyl, vaikken sokerii itte lisänny. Mansikkahillo (kaupan) ol kans makkiaa. Mut kylhä se yks makkia palaki alas men.

Hiusnaamio pyyhkeen alle, kasvonaamio, suihkun jälkee löylyhy ja jalat kylpyhy. Höpistii samal menemähä. Vartalon kuarinta pesu, hiusten pesu. Siit siirryttii olkkarim pualel, et isäntä pääs saunomaha, ja rasvattii, voireltii, hoirettii jalat/kasvot/vartalot. Diana olisis ehkä kans halunnu enemp osallistuu. ;)

Iltapalaa syättii olkkaris vähä piremmä kaavam mukkaa. Lohi-sipuli-tilli-kermaviili ruissipsiem pääl, sualatikkui ja kinkkurullii. 

Ilta yllättäe veny aika pitkäks, ku ol nii kivaa, mut viäl kävin koirie kans pikku pissilenki enne nukkumaammenoo. Kissat nukkuva plikan kans toimistos ja Diana meijä makkaris. Alotti nukkumaa iha meijä välis melkest tyynympääl, mut yän kulues siirty pikkuhiljaa enemp ja enemp jalkopäähä. 

Aamul laiti ensmätteks takkaha tulet, mutakakkuset sulamaha, sit tein Dianan kans kävelylenkin, ku Isla jäi viäl nukkumaha. Sain kaffenkeittime pöhisemähä ja sit siit muihi aamupuuhihi.

Kaks pehmopetii tyhjän viäres, mut Diana tykkäs maata mattom pääl. Vähä vaa korvat heilu, jos joku kulki siit ohitte. Käytännös siis astue ylitte. Luattavaine koira!

Aamupalaks sualast ja makkiaa täytet croissantteihi, munakokkelii, tuarejuustoo, Polar-juustoo, kinkkuleiket... Cappuccino-mascarponevaatoo mutakakkustem pääl. Kukin sai itte päättää, mitä otti. 

Mä harvo jaksan arkisi mittää köökis touhut, mut tällee, ku tiätää, et ov vähä jottai erityist menos, ni kokkeilee sit yht ja toist, mitä ei ol enne tehny. Joo, tiätt riski niis ain, eikä ne ain onnistukkaa. Täl kerttaa makkioist tul erityismakkioit, mut en osais niit "epämakkioittaakkaa", ku aineksist se makeus tul. Mut ens kerral sit kummiski jottai muut kokonas. =)

Aamupala ol sevverti myähää, et melkkest brunssist kävi, lounas siirty selkeeste iltapäiväm pualel, ja plikka lähtiki sit kottiis enne sitä. Sai ny viär mukanas hoitotuatteet ja kiataisupyyhkeen, pitkävartiset sukat ja huivin. 

Tämänki syksyv värit o jotenki meijä ympäristös ollu ruskeesee taittuvaist, iha jokune punane, tai oranssi lähinnä, väri siäl tääl. Suur osa lehrist monis puis ojjo puronnu puist kokonas. Pääväri o ollu ruskee. Keltastakkaa ei kamalaste ol näkyny.

Aurinkopaikat ol tassuttajil suasittui. Eli ku aurinkopaikka siirtyy, siirtyvä nää karvatikki. Ilmeet ov välil sellassii vähä syyttävii, et "miks sä sem menit siirtämähä", ku joutuva sen siirtymisvaivan itte näkemähä. Hah!

Ja aurinkoises sääs Dianaki sit tulttii kotti hakemaha!

Mut olipas kiva viikolloppu! <3