Nii se ovvaa kylmää ollu, ettei mittää määrää. Vaatteitte määrä pääl lisääntyy koko aja. Kissi o jättäny lattial makoilut kokonas ja siirtyny lämpimämmil paikoil: divaani, soffa, nojatuali ja sänky. Kyösti o noussu nojatualin tai divaanin nojal, mieluite divaanil, ku sen takan porottaa patteri lämpimän. Ja siit näkkee sopivaste uloski (jollei nuku). Tosin Kyösti ottaa tiätyllaise riskin ain näis nojiem pääl köllöttelyis, ku ei ol yks eikä kaks kerttaa, ku o puronnu alas nojan vääräl pualel, eli siis patterin ja nojav välihi, ku o unohtanu, misä o. Sit ollaa vähä aikaa sen humpsahruksej jälkkee, niinku olisis ollu tarkotuski käyr ne pölykiarulaiset siält sänkyn takkaa esil hakemas... Heh!
Mimi yritti pittää pesäpaikkaa mun sykys, mukku mää ole nii levotoine ollu, et oon pessy pyykkii, välil kutonu (sukkaa, lapassii, eiku sukkaa, eiku sittekki lapassii...), pikkase tein töitäki (tiliöintei), ruuvallaitto ja siihe liittyvä siivouspuuhaki tiätty jossai välis ja Mimi päätti sit men rinkulaa käppyräl. Tul sit kuitenki siinäki liija kylmä, et vaiks kui piäneks palloks men, ni nous soffal siit. Meinasi, et jos sais oman lämpimän kolosen siihe, ni mahtaisisiks sit viihtyy - ja siihehä se Mimi sit peiton al nukaht tyytyväisen. Meijä rakas reppana vilukissakoira.
Ja tiättyhä sitä sit täyty lenkilki lähtee. Pakkane o hiukkase laskenu, ettei ollu enää iltapäiväl ku sellaset kolmetoist astet, mut kyl se vaa kylmält erelles tuntu. Tossut tassuihi, takkii ja villist pääl ja menoks. Nyy tarkentus Mimiki sit jo härilles sin tiämpiantareel, ettei tarvinnu kököi nappast mukkaa. Kyösti ain selväst ihmettelee tätä touhuu, mut antaa pukkee villapaitaa itellekki ylle, ettei erotu joukost liikaa.
Ovempiäles o vanha ovikello-amppeliteline ankkakatraines ja mää ny päätinki ottaa sen sit lyhtykäyttöhö, et saa kaunistust ovev viärehenki.
Niimpal o pakkast, et lyhtyjenki lasit ei tunnu sulava lainkka. Iso lyhtyki o lumel kuarrutettu. Vaiks lunt o näi vähä, ni oon kyl kiitolline, et sitä sentäs vähäse o. Tekkee maisemat oikeest talvisiks. Ja pilvist päätelle me voiraa saar koht lunt viäl runsaaste lissääki.
Mimi yritti pittää pesäpaikkaa mun sykys, mukku mää ole nii levotoine ollu, et oon pessy pyykkii, välil kutonu (sukkaa, lapassii, eiku sukkaa, eiku sittekki lapassii...), pikkase tein töitäki (tiliöintei), ruuvallaitto ja siihe liittyvä siivouspuuhaki tiätty jossai välis ja Mimi päätti sit men rinkulaa käppyräl. Tul sit kuitenki siinäki liija kylmä, et vaiks kui piäneks palloks men, ni nous soffal siit. Meinasi, et jos sais oman lämpimän kolosen siihe, ni mahtaisisiks sit viihtyy - ja siihehä se Mimi sit peiton al nukaht tyytyväisen. Meijä rakas reppana vilukissakoira.
Ja tiättyhä sitä sit täyty lenkilki lähtee. Pakkane o hiukkase laskenu, ettei ollu enää iltapäiväl ku sellaset kolmetoist astet, mut kyl se vaa kylmält erelles tuntu. Tossut tassuihi, takkii ja villist pääl ja menoks. Nyy tarkentus Mimiki sit jo härilles sin tiämpiantareel, ettei tarvinnu kököi nappast mukkaa. Kyösti ain selväst ihmettelee tätä touhuu, mut antaa pukkee villapaitaa itellekki ylle, ettei erotu joukost liikaa.
Ovempiäles o vanha ovikello-amppeliteline ankkakatraines ja mää ny päätinki ottaa sen sit lyhtykäyttöhö, et saa kaunistust ovev viärehenki.
Niimpal o pakkast, et lyhtyjenki lasit ei tunnu sulava lainkka. Iso lyhtyki o lumel kuarrutettu. Vaiks lunt o näi vähä, ni oon kyl kiitolline, et sitä sentäs vähäse o. Tekkee maisemat oikeest talvisiks. Ja pilvist päätelle me voiraa saar koht lunt viäl runsaaste lissääki.
Kommentit