Ja täytyy vaa vissii luavuttaa tän Kissin ottatukan silmist poijes pitämise kans. Ittee haittaa, ku selväste näkkee, et karvat osuva silmähä. Iha suaraa siihe, mil oikeest pitäs kattoo ja nähräkki jottai. Sitä ku seuraa, ni lähtee omakki silmät myätätunnost vuatamaha. Silti Kissin silmät eiväk kyl vuara lainkka. Piänet rähmäkikkarat, sellaset kuivat, muarostuva sillee, et niit päiväv välein saa nyppäst turkist poijes, mut siin se.


Samal ku otin rähmät tänäpe aamul Kissilt poijes, harjasin turkin kans. Eli siis tukka poijes silmilt. Anto ol just verrerti aikaa, et sain haettuu kameran keittiöst (akku ol lataantumas siäl) ja sain nappastuu pari kuvaa.


Sit lährettii juaksemaa ympär kämppää. Töytäiltii naamaa joka kulmaha, soffanreunaha, ja kävihä hää viäl divaanil oikee päätäs möyrimäs, et taatuste menee kaik karvat sekasi. Sit palas tyytyväisen takasi - ja järjestyksest nyy ei sit tiättykää ollu enää tiatookaa. Hyvä asento, syvä huakaus ja sit oliki hyvä ottaa piänet tirsat.