Nii ne sit pilvet hävisivä ja aurinko tupsaht esihi. Lämmint siis taas riittää. Kipasi piänt kiakkaa kameran kera ympär tonttii.
Het ove avaamisej jälkkee näkkyy tää kiinankello, mist napsisi kaik vanhat lehret poijes piäne pihaloloj jälkkee. Nyy alkaa ol täyres lehres taas koht.
Petunia jaksaa kukkii, vaiks välil o kastelu kehnollaist ja kastelul laatuki puutteellist. Pitäsis muistaa lannottaa paremmi. Kukkie nyppiminenki o melkose harvas, mut oon sentäs sitä jonkuvverra tehny. Ympäristö ei nii kivan näköne sit olekkaa, ku paiskon ne tahmeet kukkaröhnöt vaa siihe ympäristöhö. Saa nurmikolleikkuril pistää silpuks ja nurmen lannotteeks neki.
Vaa, ovatha kauniit näät kukkaset - ja kirkkaav värissii!
Torppa kylpee aurinkos, eikä kosteurest ol enää mittää merkkii missää. Tosin teltast ev viäl ollu aukassu luukkui, ku toiveajattelus olisis ollu lissää saret.
Onha se viiri lipputankos iha kivan näköne, vaiks alkaa ol nii hapertunu, et pelkään välil tuulen repivän sen koht kokonas tost irti.
Ny ruppee krassie kukkassii näkymää tiällekki asti. Vaiks ne voiva kyl näyttää kellastuneilt lehriltäki, jollei tiär, mitä penkis kasvaa. Väripilkkui joka tapaukses.
Ja heinikkoo kaatuu lissää. Miähet siäl hosuva viikatteen ja ruaholleikkurin kaa. Ei kyl ol vehreyrest täsäkohtaa tiatookaa, ku o ollu IHA liija kuivaa.
Siält sit o ruaholleikkuri hajottamast kaivettu kivii poikines poijes. Paljo o noit piänemppii, mut mähä tiätty osusi just noihi isomppii sit. Arvakkaas jäiks tonne "nurmel" kivat kuapat näittej jälkkee? Täytyy keksast jottai täytet niihi jostai - vanhast kompostikasast vissii ny enshättää.
Asterit jaksava kukkii, kuivuurest hualimat.
Joku toukkaki o löytäny kukkapenkin ja siält erityiseste miekkaliljan, mitä o melkoseste jo popsinu. Ei mittää hajuu, mikä ötökkä täst sit koteloitumisej jälkkee tulee. Toivottavaste ei syä koko kukkapenkkii tyhjäks... Isäntä tiäs sanoo, et joko o syksyl lentävä tai kotelon talvehtiva laji, muttei osannu tarkkaa kertoo mikä o.
Glariolukset o piänii ja kärsiny kuivuurest oikkee kovaste. Jokune näyttää silti jaksava alkaa kukkii, vaiks ne ova jo valmiiks kärsineen näkössii, reppanat. Ev vaa ol jaksan tarppeeks kantaa kukkapenkkihi vet.
Sinipallo-ohrakkeet ova ollu palloin jo vaiks kuik kauva. Venyttävä kukkavarsias vaa ylöspäi, et pääsisivä voittamaa piiskut pituurellas. Jos muut kukat o selväste kuivuurest kärsiny, ni tää ei kyl.
Kuullilja kukkavarsi o iha kuivunu pystyy. Onneks kasvusto muute näyttää iha hyvält, mut kukkii ei nyssit saara.
Ja meijä helleaikan maaha laittamist valkokiarroist näyttää ny ainaski muutama selväste lähteneen kasvuhu. Iha kurttusiks menneet lehret o taas piristyny ja auvennu ja lissääki näyttää tuleva koko aja. JES! Hiano juttu! Kasvaa ja komistuu saa iha vappaaste!
Peltohommat o jääny pahaste keske. Näkkee selväste, minkä kohra sain kunnol kitkettyy. Alkaa muut olla koht taas hyry hallus. Äkkii ne rikkaruahot kasvuhu lähtevä, ku vaa pikkasenki vet saava. Saa nährä ehrinks koko kesä aikan saar peltoo käyttyy läpitte.
Lipputankopenkkii viäl vähä lähemppää. Monttaa plaatuu värii krasseist löytyy. Jännäste pallommalliseste o näät pensaskrassit kasvanu. Köynnökset pikkase vapaamuatosemmi. Mut hurjaa kasvuu ei ol, ku o ollu nii vaativat kelit. Ja ku o kohopenkki, ni pakkaa kasteluvesist suurin osa valumaa rikkaruahoil. Vähä noit ruukut mullas auttava, mut ei nekää mittää taikatemppui ossaa.
Huavinkukkaki o taas innostunu kukkimaa ja kasvamaha, ku om päässy krassie varjoho pikkase. Ei tykkää siit, et aurinko paahtaa suaraa juurimulttaha näköjäs. Mut nysseki sit tiäretää.
Kyl tätä pihan kehityst vaa o iha kiva seurat, vaiks tekemistähä siäl olisis vaiks mite, ku vaa olis enerkkiaa ottaa puuhatakses. Nyjjo kutkuttaa ajatus saar kellari käyttökunttoho ja ruvet sit kokeilemaha kaikkee, mist voisis saar syksyn sattoo talttehe talvev varal; avomaakurkkuu, tomaattii, paprikaa, lissää erillaissii yrttei ja tiätty marjoi ja herelmii. Omenaa, luumuu, kirsikkaa. Mitäs viäl? ;D
Kommentit