Miätin, et mikä näit päivii oikkeest toisistas erottais, jollei meil olis näit tassuttajii? Näät ny ei ol mittää reuhuujii, ku sen homman oon ain sisäl lopettanu alkuus. Tilat o piänet ja kulkijoit monii, ni riski vahinkoihi o suuri. Ulkon sit turvallisis paikois saa peuhat sialus kyllyyrest. Mut silti nää antava nii paljo, jo iha olemasolollas. Yks makkaa, toine tuijottelee, yks nualee toist, kolmas pureskelee puruleluu, kaks haliva toisias... Aaah! Ja syrän sulaa.

1298966284_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Isompiki koira varsi piäneks pystyy tekeytymää, ku sopiva paikka ja tilanne vaa tulee ettee. Tää divaani o tullu kaikkie yhreks lempipaikoist, ku siin o valosaa, lämmint ja siit aikas hyvi jopa näkkeeki joka paikkaha. Ja akkunast näkkee tarvittaes uloski.

Täsä o ny lähiaikoin aika moni ihmetelly, et eiks näist kuurest tassuttelijast ol iha hurja vaiva. Onha täsä tiätty vaivaa sinänsä, jos vertaa siihe, mitä olis kokonas ilma tassuttajii. Pittää putsail kissavvessaa, käyr lenkeil se kolme kerttaa päiväs (vaiks terveellistähä se olis tiätty ilma koiriiki tehrä, mut ittestäni tiärän, ettei kyl tulis ilma koirii tehtyy), pittää hoirel tassui, turkkii, silmii, korvii, hampaitki, antaa vet&ruakkaa ja vähä valvoo tiätty menoo muutenki. Ja huali o kova, jos joskus tulee jollekki jottai vaivaa. Koirat/kissat ku eivä kovi kummoseste ossaa ittees ilmast, et misä kipu o ja mite kova se o.

1298966352_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja tuleeha kissoist ja koirist kuluiki, sen ostohinnal lisäks. Ruaka tiätty, rokotukset ja muut tarvittavat lääkärikäynnit, kissanhiakka, kissoje ja koirie kotiapteekit, marotukset, kippot ja kapot, pannat, remmit, kissavaljaat, turvaliivit, heijastinliivit, lelut, pedit, kuljetuskopat... Taivas melkkest rajan. Ja jos alkaa oikkee jottai harrastamaha tosissas, ni siv viäl kurssimaksut, matkat, mahrolliset lisävarusteet jne. Harrastuksii, koirie kans varsinki, oj jo nykysi pilvim pimein. Kissoilki olis agilityy ja sellast, näyttelyire lisäks, jos olis tarpeeks kiinnostust. Mut saaha sitä muihinki harrastuksihi rahaa syyrettyy, ilma lemmikkeiki.

1298966306_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ite koirie ja kissoje (tai muittenkaa lemmikkie, voisisi ite ottaa viäl muitaki tassuttajii taloho, jos olis tilaa) pitämine ei varsinaiseste mum miälest ol mikkää harrastus kuiteskaa. Se o elämäntapa. Lemmikit ku ova kummiski selkeest perheejjäsenii, vaikkeivä ihmissii olekkaa. Koirat saava ol, ja kuuluuki, koirii ja kissat kissoi. Vaiks yhres pennust saak kasvaneet vähä omivakki toisies piirteit. Rajat vähä hämärtyy, ku molemmat oppiva hurjaste toisilt ja käyttäytymismallit vaa pakkaava yhres olles vahvistumaa. Sitäki o ollu tosi ihana seurat!

1298966328_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja jos sanotaa, et ryhmäs tyhmyys tiivistyy, ni päteehä se näihi tassuttajiinki. Mut onneks se toimii myäs toisinki päi. Koirat varsinki oppiva tosi paljo toiste käyttäytymisist ja toisinas asettuva samoihi kaavoihi ku ittestäs, sen kummemmi mittää opettamat/kouluttamat. Nappaava asioit "ilmast" ja piänil korjauksil ja rajoje ilmasemisil hommat hoituva hianoste.

Lenkeil käyreski meil o pakannu tulemaa se tiätty tyyli. Vapaammi mettis ja peltoteil, mut jonomuarostelmas tiäv viarustal, myäs jalkakäytävil. Neljä koiraa jos jalkakäytäväl antaa fleksie varas kulkee halujes mukkaa, ni siihe ei sit muit kulkijoit enää sekaha mahukkaa. Mut hyvi ova näät hommat kaik oppinu.

1298966367_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kissat menevä arvoasteikos koirie ohi. Eikä siin olla tarvittu kans mittää ihmiste toimempittei. Kissat hoitava sen homma iha ite. Kissoil o omii naksui tarjol koko aja, vaiks lisäänki niit ain samal kerttaa ku ruakin koirakki. Eivät vaa syä yhrel kerttaa nii isoi satsei, vaa jättävä vähä naposteltavaa toiseks ja kolmannekski kerraks. Koiratha syävä oma ruakas kokonas, tai jolleivä syä, ni otan kepum poijes ja saava sit syäräkses normaaliannoksen seuraaval ruakakerral. Ja koirat ei ylety (paitti Kadi) tonne kissoje ruaka-astial. Mut sinnehä ei ol muutenkaa mittää koiril asiaa. Kadiki antaa niitte kikkaroitte olla rauhas. Tosin syä kyl,  jos kissat vahinkos jonku "armopalan" siält lattial tiputtava, mutta sitä sattuu toooooosi harvo.

1298966620_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja ku meil ova kissat pääosi ain sisäl, mitä ny kesäsi valjastellaa, ni välil täytyy päästel höyryi kans. Juakseva peräkkäi vuarotelle, yrittävä saar koirii houkuteltuu riakkuu (mink mä tai Mimi yleensä aikas noppeeste lopetetaa) kanssas, tai pyyrystelevä omii lelujas, joskus niit olemattomiiki, kuviteltui. Ohjatust myäs ite leikitetää kissoi, hapsukepeil, paperitolloil, kynil ja mil millonki. Päivisi se enerkia tarttee kummiski saar purettuu, et saaraa iha joka ikine rauhas nukuttuu yät. Meil ei huitele riakkumas kettää sej jälkkee, ku mä oon tassuttajil iltapalan (muutama kissarruakakikkara) antanu. Omii tapoi siis o tullu, lemmikkeiki ajatelle, mitä ei ilma niit siis olis.

Mut mite ihanaa onkaa, ku hoitaa koirie turkkii, ja näkkee, mite ne nauttiva. Mä harjaan kaikkie turkkii, kissoi myäte, mut tiätty parhaite se tulos näkkyy Kissil ja Kössil, ku ova pitkäkarvassii. Karvoiha tääl huushollis riittää, yllin kylli, eikä niit saa millää furminoinnil poijes. Mut karvoi ne vaa o, ei ne pure. =D

Ja mite tulee hyvä olo, ku keksii koiran kaa jonku uure temputukse. Se koiran oma ilo ja hyvä miäli tarttuu. Koiratanssiikaa ny tosin ei olla pitkii aikoihi oikkee kunnol harjoteltu, muutamii osattui temppui käyty läpitte sillon tällö. Kissakki tykkäävä niim paljo, et tuleva ain "jonoho" temputuste alettuu, et muistuttava, et heki ossaava - ja tarvitteva treenii ja mite maistuukaa namipala sit kissoillekki, ku o temput tehty. Kissa tosin tekee temppui vähä eri motivaatiol, mitä koira, mut tekkee kummiski, ja tykkää.

Enkä valita sitäkää, mite näät tassuttajat tykkäävä tul liki, sylihi, jos siin o tilaa (käsitöit tehres ei siihe mahru, tai jos siin ojjo joku toine ehtiny enste), selkää lämmittämää, kaulaliinaks tai muute. Talvisi varsinki näät lämpöpatterit otetaa tosi kiitollisuurel vastaa!

Ja jos lopuks vertaa sitä, mite yks koira kerrallas vastaan monta koiraa yhres perhees, ni mä tykkään, et usseemp koira o helpomp ku yks. Koirat vaativa sen tiätyn aktiiviajan päivist ja ku o leikkikavereit omast takkaa, ni seki leikki o sivust seurattun tosi hauskaa. Seki siv viäl, ku o usseemp koirii, mite erilaiseste kukin keskenäs leikkivä. Kaks tykkää hiljasest halipainist, toiset vetoleikeist, toiset taas tassutteleva keskenäs. Pihal olles leikit voiva ol vähä laaja-alasemppii ja reuhaavamppii ja taas kaikil o keskenäs omat touhut. Ruakailu hoituu samal vaival yhrel ku neljällekki, ulkoilut samote (mitä ny tiätty voi talvipukemissii mennä enemp aikkaa toisinas, mut koirat ei haraa vastaa, ku ne tottuu siihe touhuhu), turkihoitohonki o tullu tiätyllaine rutiini, ku Kissin turkki vaatii enite töit. Harjaan pikaseste lyhytkarvaset, sit Kössin ja viimitteks Kissin. Ku tän tekkee päivittäi, siihe menee ehkä joku vajaa pualtunttii. Jos Kissin turkki jää hoitamat joskus parikski päiväks, ni seuraava hoitokerta vaatii jo vähintäs tunni, joskus pariki. Ja koirie pesu tiätty viä aikkaa, mut harvo pesenkää mont koiraa yhtaikkaa. Rokotuksil mennää usseemma tassuttajan kaa kerral, ni saaraa säästöi toimistomaksust ja usseste rokotteistki.

Mä en ol koskaa kovaste matkustelust tykänny, enkä tykkää viäläkää. Koton o se paras paikka. Joskus voi olla kiva käyr jossai, mihi voi näät tassuttelijat ottaa mukkaa. Unelmis olis sellane pikkane saari (oma tai vuakrattu),  mis voisis päästää koirat ja kissat kirmaamaa  ulkonki iha rauhas ja turvas. Piän mökki, laineire liplatus, takkatuli, tassuttajat liki ja kesän rauha. Aaaah! (Tosin isäntä voisis olla eri miält...)