Kuvapläjäyst taas viikollopu ympärilt, ku Kössi ny tuntu tosiaa viävä kaike huamion. Mut tehtii met sentäs muutaki.
Jahas, kuvat taas tul iha sekalaises järjestykses. Ei aut, vaiks määrityksihi laittaa, et vanhin ensiks. Jep! Mut koitetaa men tällä, ku siihe kuvie paikkoje vaihtoho menee aikkaa ja ain se ei eres ol onnistunu, ku siirrettävä kuva vaa häipyy jonnekki... Täsä yksityiskohta ihanast laukust, mikä tul plikan appivanhempie Thaimaanreissun tuliaisen.
Vähä bling-blingii kans.
Kattokaas kui hianot!
Ja meijä kokki sai näit ruakihi liittyvii juttui, mitkä nyssit kovaste kutkuttaa testat. Tata lupas opettaa, mite näit tehrää ite, jos jostai näit oikkee tykätää. Jes!
Jahas, sit hypäht tähä sunnuntaine jälkkäri. Créme Brulé, mink isäntä tek alust ast ite. Vähä hätäseste nuariso joutu omas syämää, ettei ehtiny hyytymää oikkee kunnol ja isäntä ekaa kertaa käyttel tota polttovehjet (se ov vähä yty) ja sokeri palo siihe pinnal. Mut toisel kerral osas olla jo vähä varovaisemp. Hyvältähä se maistu, pittää ottaa uusiks!
Susu, mun lehrenlukukaveri. :)
Jops ja sit ol sunnuntaine ateria: uunibataattii, sianlihapiffi omatekosel maustevoil ja vihersalaatin kera. Nam! Bataatin ohje isännäm plokis.
Ku tulttii perjantain kotti Kössin kans, lääkäri ja kävelyreissult, ni näät kaks olivav vähä kummissas meit orottamas. Jottai outooha siin meijä hommas oliki.
Lavvantain syättii oikkee piremmä kaavam mukkaa nuudelikeittoo. Kippo-keppu-kappanaa ja ohje löytyy isännäm plokist. Keitokseks täsä jää syäjäl aikas paljo kokattavaa itelle, mikä ei ittee kovaste viähätä, mut ainaski jokane saa just sellase annokse, mist ite tykkää.
Sit tulee kuvii keväsest Naantalist, misä käyttii siis käpöttelemäs Kössin kans, et saatii pikkuliikunnal kaik rauhotusaineet kropast poijes. Kaunistaha Naantalis o ain.
Kössi vähä testas jäänki kestävyyt. Ja kylhä se kest. Sauvakävelijöit ja pilkkijöit näky siäl tääl.
Sitä eht jo olemaa melkose keväst ja lumi iha silmis suli, mut sit iski lumisare ja tul melkkest kymmene senttii lissää. Eli kevät saa taas tulla kokonas uurestas.
Näät kuvat taas ol enne uure lumen satamist. Pelloil ov viäl aikas paljonki lunt, mut reunuksilt alkaa sulamaa.
Niinku muutenki lämpimämmilt paikoilt. Tosin ei ol tämäkää enää näim paljas, ku lumentulon jälkkee ei ol lämpötila pahemmi plussam pualel menny.
Kliivia jatkaa kukkimistas. Huamasin, et nuppui o enemmänki tosa, ku suihkuttelin kasvei. Huaneilma om meil melkose kuiva, meinaa.
Aurinkost nauttiva kissatki.
"Mitä?! Täsä vaa muutev vaa verryttelen!" =P
Melkost tuult se on kans pitäny, mist Kissi ei oikkee tykkää. Mut menos mukan pysyy silti.
Ja lumest otetaa nyssit viäl kaik irti, mitä vaa saaraa! Koht alkaa taas se käpysota-aika. =D
Tää viimine kuva o silt reissult, ku mä myähästyin kameran kans pahemma kerra. Koirat ol kaik kolme iha skarppin kattomas polul ettippäi. Pysähtyivä ja sit mäki kuulin hajanaissii riksahruksii (oksist tai murtuvast jääst, mikä lumem pinnalt men rikki) ja eikös siält sit tupsahtanu meijä ettee kaks isoo rusakkoo oikkeev vaa isol vauhril. Oliva tulos samaa polkuu meit kohti. Ku huamasiva meijät, tekivä äkkikäännökse polun toisel pualel pellol, misä sit siksakkii viilettivä. Oliva pitkän aikaa näkösäl. Kyösti ei tuntunu välittävä näist mittää, Kadi seuras häntä pystys tarkkan, et mitä ne oikkee meinaava, mut pysyttel (ihav vaa varmuurev vuaks) mun takan ja Kissi nous murmeliasentoho, et näkkee kauvemmas ja pysy siin pitkään sej jälkkee, ku rusakoit ei enää ees näkyny missää. Heh! Eipä ol näil ainaskaa kellää mittää riistaviättii sillee, et perähä lähtisivä.
Kommentit