Kaikellaist sitä taas o ollu. Ja tehty. Sateitte jälkee taas o aurinkoki paistellu.
Isäntä keksas, ettei borssikeittoo olla tehty pitkään aikaan, ni nyssit tul sellast aherrettuu. Nam! Ei mittää valittamist! Vaiks kyl se kokkaamine sit kaiken ajan yhrest päiväst veiki. Varsinki, ku just kokkaamispuuhan alus tajus, et pualet aineist puuttuu ja pit käyr viäl sit sen takii kaupaski uurestas. ;)
Seuraavan päivän jatkettii keitost makaroneil, ja vaiks se voi näyttää eksoottiselt, ni mihinkäs pasta ei sopeis? Hyvim maistu ja massut täytehe saatii! Olis kelvannu koirillekki.
Kipasin kuskin ystäväl, ku joutu silmätippoi tutkimuksii varte silmihis ottamaa, eikä pystyny itte ajamaa. Sain tilaisuure kipast plikan luan. Siäl ol koko kööri koos, kämppä tuaksu korvapuustilt ja ruuvalt. Fix sai sit vähä aivopuuhaa tehä samal ku me muut juteltii menemää.
Taas ol järjestys muuttunu huanekaluil ja ny tuntuu, et tila ol kaksivverroi isomp ku aikasemmi.
Fixiki ol sitä miält, ny ol hyvää tilaa juaksennel siäl tääl.
Makaronilaatikkoo sain sit syäräkseni minäki. Kiitos! <3
Tää pullompääline ol kans nii viähättävä, ettem malttanu ol kuvaamat. Ootteks enne nähny? Mä en.
Punast ov viäl pihal. Yks ainukaine gladiolus siäl viäl väriläiskän pilkottaa meijä kukkapenkis. Muut kuivuva käytännös kaik kesäl, vaiks kui yritin niit kastel. Kuiva multa, kalteva maa, ni siitähä se vesi vaa liikkuu pintaa pitki penki ulkopualel... Ny o onneks sitjo vähä enempi sarellu, mut noi pystyyn kuivuneet ei enää tiätty kuki, vaiks mitä tekis. Alkaa ol öisi jo sevverti kylmääki, et lämpökää ei tair riittää.
Samaa väriskaalaa jatketaa. Hamet lährin tekemää. Hyvi ohkasest lankast. Täst tulee sellane kevyt. Resorin neuloin enste ja siit sit jatkan virkkaamal.
Vähä miätitytti, millane rupellus toho vaihroksem paikal tulee, mut kyl se ny jotakuinki kelpaa.
Ja tätähä onki sit ollu kiva tehrä. Ei malttais millää käsistäs poijes jättää. =)
Seuraava isännän aherrus. Maanantain ryhty kaalikääryleit töittej jälkkee tekemää. Juu, ne oliva valmiit sit kymmene ajois suurimpiirtei illal vast. Mut nam, mite olivakki herkkuu!
Simmää pääti vähä etukäteis joulusiivoo tehrä ja heittää köökin kulmakaapist kaik kummallisuuret poijes. Meil ku tuntuu, et keppui o, mut niihi ei ol sopivii kansii, vaiks meil o yks kokonaine hyllylline erillaissii kansii säilöttyn. Jeps! Mitä niil sit tekkee? Ei mittää.
Sain sit tyäpöytää ja köökimpöytää täytee yht ja toist, ku sain hyllyt tyhjiks. Meillähä toi alimmaine hylly o ollu leipähyllyn aikanas, mukku tilapula iski, ni se sit ikäänku tippu toho tyätason nurkkaha. Leivämmurui sain siivot hyllyilt poijes samal ku putsasin tasot enne uurestas täyttämist.
Näit meinaa ol! Siirtelin kaik turhat ja kannettomat poijes autotallihi. Isäntä saa sit kattoo niist ne mikkä haluu itte tyäkaluilles ja muil vermeilles säilyttää ja loput pistetää kokonas poijes.
Enne meil ol keput keppuje pääl ja kannet erikses, mut nymmää pistin kaikkii keppuihi kannet paikoilles. Viävä näi enempi tilaa, mut onpaha sit keppu ja kansi het löyrettävis ja paikoillas. Ei me näit ny muutenkaa mittää hurjaste tarvit. Ny o sopivaste jääkaappi- ja pakkaskäyttöhö kummiski. Riittäväste. Ja tul tyätasollekki tilaa.
Kadin unilullailuu "omal" tualillas.
Toisee suuntaa ja toisee suuntaa. Mitä ny kissat välil vähä unii häirittevä, ku käyvä kiipeilemäs tosa kiipeily/raapimispylvääs tualiv viäres. ;)
Joku kellokukkaki o tual krassie joukos innostunu viäl kukkimaa.
Sevverti ol tosa jo pimiää sateitte aikan, et Kissiki nautti sit het aurinkost, ku aurinko näkyvihi tul.
Mut kyllähä se jo melkose syksyst o. Sitä punavärii vaa ei ol paljoo näkyny. Tänäkää syksyn, niinku ei parin erellisenäkää. Mihis se o miltei kokonas karonnu? Muutamas pihlajas ol hetken punerrust, ja sit ol lehret jo tippunu seuraavas tuules...
Lämmityst ei olla torpas viäl alotettu ja kissatki jo malttava pysytel yhres liki toisias lämmittämäs. Kesäajan ko ova erilläs. Läheisyys on kiva, mut liika kuumuus ei.
Kössinki silmihi aurinko heijasteli nii et pit silmii siristel. :)
Sit isäntä otti urakakses laittaa mul lissää kukkatasoi. Paikat onki niit vaa orottanu, silt se vaikutti.
Tovin sit mun yks kukkapurkki joutu orottelee olkkarim pöyräl turvas, ettei jää töitte alle. On seki selvinny melkose hyvän, vaiks taas ulkoot sisäl joutuki.
Sikku taso tul paikoilles, ni löytyhä siihe het laitettavaa. Mun täytynee siirtää toi pelakuu tost kyl johonki parempaa paikkaha, ku patteri siin alt päälle laitetaa, mut täytyy tehrä vaihtokauppa jonkun/joittenki kukkie kans myähemmi sit. Toise akkunan al ku ei patterii ol, ni voisisis soppii paremmi pelakuum paikaks.
Mä aattelin, et tost voisis tulla kissoje uus kyttäyspaikka, ku sopivii rakossiiki o, mut ei ne ol siit välittäny. Eivätkä koiratkaa. Ihan ku olisis ain tosa ollu.
Kuistil kans sain tasot. Ei tartte enää pelät, et noi kenkälaatikot tippuva liijast painost.
Ihan oon tyytyväine!
Yritin saar kuvaa, misä kukkaset näkyvä koirie takan. Mut eihä ne oikkee näy.
Mut siäl ne ova! =D
Kuutaki yrittelin kuvail. Erilaisil sääröil.
Taas. Pilvetki oliva somina mukan auttamas, mut kameran tekniikka ja mun tairot eiväv vaa riitä kunnon kuvihi.
Pellol kukkiva kehäkukat, auringonkukat ja elämänlangat. Ruiskukkii ja harsokukkii o hajanaiseste siäl tääl.
Punahatuis alkaa olla palleroit vaa, ku kukkalehret o käpertyny poijes näkyvist.
Jotenki iha hauskan näkössii neki ova.
Olin soffal virkkailemas ja Susu men nojatualil vaanimaa. Orotti, et lähtisin puikon kans leikkimää, mukku mul ol koukku eikä puikko. Sormi ei ollu lainkaa niin kiva lelu...
Ja vähä ajam pääst tualil ol tällane mytty.
Susu päätti sit mennä nukkumaa, ku ei kert kunnon leikkiikää ollu tarjol. =P
Täsä tää yks ihanan punane pihlaja. Ehrittii kuva ottaa ennenku kaik lehret tippusiva. Syksy se o! Nautitaa!
Kommentit