Päivät senku pimenevä, mut ensilunt ollaa viäl orottamas. Joskus aamusel maa o ollu kuuras, mut se sulaa siit het poijes, kun päivä koittaa. Pakkaspäivii ei ol ollu, mut hurrrrrrjan kylmää tuult kyl, et valla vilust o ollu välil. Yleisemmi kummiski aikas lämpöst - ja märkkää.
Sevverti pimiää ollu, ettei kamera kovaste mukan kulje missää, mut huamasin taas, et näit tassuttajiiha siäl enite taas löyty, ku katto, mitä o saanu näpsittyy. "Kas kummaa!" ;)
Telkkaa kattoes ja käsitöit tehres ei näät tassuttajat tosiaa koskaa kaukan ol.
Ja ossaava laittaa hepsankeikaks kans. :)
Jokune kynttilä iltoje piristykseks terasseil.
Vaiks aikas piänii valoi ovakki, ni silti kummaste kohottava miält.
Ja kummasteha sitä näkkyy pimiält sisäl kans nykku sisäl valoi piretää. Noh, kuistil toki ei yleensä ol valoi, ku ehkä meijä lenkkie aikan, ettei tartte pimiään takasi tulla.
Vanhoi lyhtyi om menny myrskyis rikki. Ovellissii voi käyttää jossai muus käytös, mut sit on näit pohjareijäst sisäl pujoteltavii, mil en ossaa keksii mittää tekkoo. Ne led-valojenkin patterilootat ova nii isoi, etteivä siit kolost sisäl mahru. Taitava men roskiiv vaa, ku käyttöikä tulee täyttee.
Teen sit mitä vaa...
... ni Mustis o aina lähel - tai jopa käsityäm pääl, jos vaa tilaisuuren siihe saa. =)
Muuto sit tarkkailee tilannet vähä kauvemppaa, mut silti liki.
Mustaa ja valkost. <3
Kamut iltalenkil mettäs. Ei menty tiät pitki, ni en laittanu heijastinliivei, ku oliva heijastinnarus kii kummiski. Otsalamppu kyl oikeest valostaa enempi ku kuva näyttää, mut kamera ei osannu ottaa enempää mukkaa.
Isännäl tul miäliteko oikkee perinteisee mustikkapiirakkaha, ni hänhä sit otti ja teki pullataikinan, käväs ostamas kaupan pakastelootast suamalaist mustikkaa ja tehtii ilman sokerii. Ol se vähä hapant, toi marja, mut mairon tai kaffen kans syären se kyl men mainioste. Ol meil porukkaa sentäs sitä syämäski. Poika käväs olemas ja vaihtamas autohos renkaat (ja pesemäs pyykkii, ku heijä pesukone hajos; mistäs uus halval?) ja tytär sit miähes ja Fixun kans tuliva yäkyläilemähä viikolloppun. Oikkeev vaa mukavaa, rauhallist vipinää.
Ja Susu ossaa ottaa hyäryks sekä nojal jätetyn huivin, et aurinkon tuaman lisälämmön.
Ku aurinko siirty ettippäi, Susu ol kaivautunu hyvinki lämpimän näköseste huivin syävereihi. :)
Mascarpone-mandariinitorttu.
Mä ain yleisimmi pakkaan tekemää rahkaa, ni tää mascarpone ol kans iha raikas vaihtoehto välil. Nam!
Käsitöitki on tullu tehtyy, mut laitan niist sit jossaikohti oman postauksen, kuha saan nykysen tyän ens poijes käsist. Talvee orotelles.
Kommentit