Joha o ollu mahtiviikolloppu - ja jatkuu viäl. <3 Saatii plikam poika meijä seuraks ja kelikki suasiva oikkee hianoste. Ihaj jo kesäfiilis!
Tovi Nipan pikkuveikan kans, ku lährin hakureissul vaa tarpeeks ajois. Sikku isäs tul päiväkorist hakemaa kotimatkallas ja tuliva kotti, ni me lährettii melkkest samantein, et ehrittii syämää päivälline tääl meil. Ehti vähä rauhottumaa tilanne enne iltatoimii. Ja hyvihä se toimiki. <3
Perjantain paljo mittää muut sit ruakailujej jälkkee ollukkaa, ku vähä legoiluu ja sit rauhottumist lastenohjelmie paris enne nukkumaammenoo. Poikki poika kyl oliki, mut onneks ei mittää kiukkuu tullu sentäs.
Aamul sit ajois ylös, ja leikkie parihi: korttei, piirtelyy, legoi, kassaa ja "rahoje" laskemissii, telkkaa, vessailuu, aamupalaa, aamulenkki ja sitärataa. ;) Meijä rutiinit tääl.
Ku keli suasi eile, ni oltii pitkii pätkii ulkon. Hiakkalaatikko meilt viäl puuttuu kokonas. Nipa yritti raapustel jottai tosa tiär reunas, mut onnetontaha se. Tein sit takapihal "minilaatikon" mullast. Hah! Kelpas seki.
Vanha muavine kukkaruukku toimi ämpärinä ja sitä sit naputettii: "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!"
Ja hyvä tuli! =D Vaiks Nipal men kyl aikaa ihav vaa pihal juaksenteluhu Islan kans myäs. Kovaa meniväkki keskenäs. Ulkon saava riakkuu rauhas, ku sisäl pakko pistää stoppi pääl, ettei tul vahinkoi.
Ja tiättyhä se Islan lisäks nää meijä muutki tassuttajat ova ain menos mukan.
Tänäpe aamul isompi hätä herätti Nipan vähä ajois. Ja ku saattii lopult päivävaatteet päälle, sit hetki lastenohjelmie paris. Susu kömpi kans sykkyy. Hyvi mahruttii.
Se ol jo 10 astet lämmint aamul, ku lenkil lährettii (eile ol neljä). Ja tuulensuajasis paikois ol jo TOSI lämmint. Mut hyvi Nipa silti anto vanttuire olla käsis. Ei ol helppo ottaa selfiet täm meijä taaperon ja Islan kans, ku pakkaa ain jonku naama olemaa kuvan ulkopualel. Heh! Mut sinneppäi onnistuttii.
Ja legot tosiaa ovav viäläki kivoi. Nii renkaalliset, ku renkaattomakki, kunha vaa löytyis siit ovii ja akkunoit. =)
Ku aamu alko kovi aikasi, ni poikaha men sit iha oma-aloitteiseste petihi, ku tuntu silt, et voisis piänet simahrukset ottaa. Päikkäripeitto pääl ja unipuput kainaloho ni uni maitto. Lounas täyty sit siirtää heräämisej jälkkeev vast. Näi ne päivät ova erillaissii.
Ihanaste Niilo o alkanu jo maailmanmenoo miättimää. Mikä on koti, ja missä? Kuka on kotona, ja kuka mummu-vaarilassa? Missä on yläkerta, missä alakerta? Käsi nousee ylös, mutta laskee alas. Rappuset alas, rappuset ylös... Ylämäki, alamäki. Ovet ja ikkunat ovat auki ja kiinni, vetoketju on auki ja kiinni. Näkkee itekki tätä elämää iha eri kantilt, ku elää sitä taaperon silmin. <3
Kommentit