Ei tosiaankaa. Aattelin, et teen pellillise raparperi-mansikka-rahkapiirakkaa, mut ei meil ollukkaa tarpeeks jauhoo, ni tyyrysi sit vuuallisee. Samal ohjeel siis tein viimeks, ja hyvää tul. No, hyvää tul nykki, muttei kyl sillee, et siit voisisis mittää pakkasee laittaa, niinku ol tarkotus.

pi1.jpg

Ha, kyllähä se jotenkute piirakalt näyttää. Tursuu vaa yli äyräitte.

pi2.jpg

... ja tursu muute iha "kiitettäväste" uunissaki. Pelkäsin jo, ettei pohjaa jää lainkaa.

pi3.jpg

Mul ku sattuu ja tapahtuu aika usseste, ni pistän varmuurev vuaks pellin ain alle, ettei uunii tartte siivot paistamisej jälkkee. Ja hyvä nii. Tää ol tosi tarpeen ny. Isla olisis syäny iham miälelläs nää kaik. Kiäli pitkäl, kuala value orotti, et olisis hänel näät antanu. Olis vireoo pitäny ottaa siit, ku kaasin nää roksiksehe. Kyl vaa koiril voi olla niinpal kuvaavii ilmeit, ettei tosikaa. =P

pi4.jpg

Ainut ero, mitä erelliseen kertaha ol, ol tää rahka, mikä ol käytös ny ekaa kertaa. Mut emmää kyl voi uskoo, et toi "kuahumine" olisis täst yksi voinu tulla. Vai voisisiks? Enne siis käyttäny iha tavallist rahkaa (Valion) samav verra. Sitä paksuu ja lohkeevaist, ku tää ol sellast pehmeet ja juaksevaisemppaa. Voiks tätä millää syyttää? Noh, oli mitä oli. Kyl me toi syärää, vähä liijalliestikki ny, ku tota tosiaa täytyy enemp tai vähemp lusikoira lautasel, ei pahemmi leikat viipaleit. =P

Mut ei tarvita mittää kylkijäisii; vaniljakastiket tai jäätelöö... ;)