Kolmev viikon lenssu tek kyl tehtäväs, ja sai voimat miinuksel. Henkästyttää ja hikoiluttaa hyvi helposte, ku jottai vähänki touhuu (yhä). Vaikkei siis enää ol pahemmi nuhaa eikä yskääkää. Ei se kunto vaa normaaliks palauru iha hetkes.

p01.jpg

Lunssan takii jäi yks viikolloppu välist, vaiks vähä oltii sitä suunniteltu, ettei otettu poikii meil, ja vähä näytti pahalt, et mite käy seuraavankaa kans. Mut onneks kunto sevverti koheni, et sain haettuu pojat meil viikollopuks. <3 Autovvaihto taas siäl heijä pihal, ettei tarvinnu turvaistuimii vaihtaa autost toisee.

p02.jpg

Koton sit hetki olkkaris, ku orotettii ruuvav valmistumist. Nipa laskeskeli kassakoneen kolikoit, kirjotteli makneettikirjaimil omaa ja Arton nimee (ne menee jo pääosin oikeenki), vaari ol haastava, mut avul meni seki, mummu ol jo iham mahroton. =D Heh! Se riamu, ku ossaa oikeest jottai! Ja tiätty Nipsu tul het menoho mukkaa.

p03.jpg

Eikä se Islakaa kaukan koskaa ollu. Isla ojjo iskostanu päähäs, et Nipan kans on kiva leikkii palloleikkei ja saa välil rauhotel, ettei kukkaa sitä kualast märkkää palloo enää haluu heitellä, ei Niilokaa. Arto vaa kattoo tota hommaa suu auki, et mitä ne tekkee?

Ny ehtii Artoki jo tosi noppeeste joka paikkaha. Eli se "silmät seläski" -aika on nyssit alkanu. Ihan ei konttaa, mut kulkee sellast kyynärpääkyyryy tosi vauhrikkaaste. Ja äkkii nappaa kaik mahrolliset (ja mahrottomatki) asiat suuhus, jos ehtii vaa, eli ei voi antaa olla ilman valvontaa käytännös lainkaa. Nii se vaa aika kuluu! =D

p04.jpg

Saatii Nipan potkupyärä mukkaa ja se oliki kovas käytös. On nii taitava sen kans, ku osaa ohjat nätiste, kääntyy varovaiseste, jarruttaa tarvittaes ja tottelee hyvi käskyi tual liikentees, ku on tarvis. Varos myäs hyvi tota Islan naruu, vaiks päävastuu siit tiätty onki ain mul. Mut ei siis ehron tahron siit menny, misä näki narun olevan. 

p05.jpg

Artohan nukahti joka ulkoilulla, ja siit saatii hyvää aikaa olla hiakkiksellaki. Ny saatti hiakkakakkuja tehtyy, ku ol sare kastanu osan hiakast. Nipa tek pikkukakkui ja sit ISOI kakkui, ja piänii kakkui isojem päällekki. Sit tuli kosteesee hiakkaha parempii teitäki, et sai mentyy isoil ja piänil hiakka-autoil. Siin oltii, kunnes Arto heräs.

p06.jpg

Arto keskitty noitte duplolaatikoitte kaatamisee ja tyhjentämisee, Niilo rakensi Artol talon. Ja siitäki tul ISO. Nipa hämmästy vähä, mite isoi vähemmil palikoil näist tulee, ku legot ova näihi verrattun niim paljo piänemppii. Junaa rakennettii  myäs ja korkeit autoi. Nipal ISO auto, ku hän on ISOveli, ja Arton piänempi, ku on PIKKUveli. ;)

p07.jpg

Dublot, legot, palapelit alakerras, ralliauto, oma kirja ja kynät yläkerras. Joka paikas jottai tekemist. Ja sit tiätty myäs telkkari, mitä vähä väsyneenä tuntu tulevan kattottuu.

p08.jpg

Nipa nukahti aika altayksikön yläkerran aulan sänkyhy, ku Arto viäl iltapuuron jälkee sai maitoo ja loikoili mummun massun pääl, Susu lämpöpatterina. Ja siihe se piänempiki miäs sit nukahti. Nykku ei ollu yskää eikä nuhaakaa, ni yät sujuu valtavam mallikkaaste. Kyl ne ikävät lunssat sais kyl jättää rauhaan, kaikki!

p09.jpg

Ei koskaa tarvi kovaste houkutel Nipaa lähtemää lenkil Islan kans. Ain ov valmis hetimite. Oli keli mikä hyvänsä. Ny ol pilvine, mut poutane viikolloppu, ettei mittää sarevaatteit tarvittu. Tää vaatetusaika on ain vähä sellane urakka, ku lähretää ulos, ja taas uurestas, ku tullaa sisäl. Varsinki ny tän Arton kans, ku on sellane "kannettava" tapaus viäl. Eikä tykkää pukemisest lainkkaa. Mä oon ain se viimine, ku laittautuu ulkoilukuntoho, ku "hiki lentää". Heh! Toivottavaste ei enää niim paljo, ku sais tän kunnon taas normaaliks, tosin.

p10.jpg

Päiväseltäs Arton pienet "nokkikset" tul otettuu takaterassin oven takan, ni nähtii ja kuultii, ku toine heräs. Tosa saa olla katoksen allaki. Kummaste venyy unet pihal, verrattuna siihe, mitä ne sisäl ova.

p11.jpg

Siv viäl piipahrettii poikie kotimatkal vanhustel luan, ni näkivä Artonki sit ekaa kertaa. Eipä täsä koronan aikan ol kovi tiheeste tullu poikie kans kiärrettyy missää. Ihaj jo vanhusten omaa terveyttäki ajatelle. Vähä Artoo jännitti ukin parta enstealkuu, mut tottuha hää siihe sit. Miätinki, et tais olla eka partane ihmine, minkä Arto on nähny. Jos jossai liikkeel olles kaupas tai sillee, ni usseemmil kummiski on ny ne maskit naamal... Mut alkaaha tää ikä Artol olemaa jo siin, et voi hyvi muutonki viarastaa uussii ihmissii.

Mut olipa tosiaa ihana viikolloppu! Vaiks olinki sit ihal loppu. Heh! Iltasi muutonki kaaruin ite sänkyhy miltei samantein, ku pojakki, ja ku palautin pojat kotti, en enää tikkuu ristihi laittanu huushollin siistimiseks. Lelut, astiat, pyykit ym. saiva orotuttaa maanantaihi. Väsyny, mut onnelline, tää mummu! <3