Kaikellaist täsä tullu, ettei pojat ol voinu meil tulla, ja ku ollaa suunniteltu sinne piipahtamist ees, tai jotai yhteist kävelyy/ ulkoiluu, ni neki oj jouruttu perumaa. Ny oliki NII ihanaa, ku saatii viättää aikaa yhres!

Toi kirpparilt ostamani roska-auto ol tosi mialune. Nipa viihty sen kans käytännös koko viikollopun, piänii tovei lukuunottamat. Kiinnosti Artooki, mut hyvihä tää tuntuu tiätävä, et kaik asiat ei ol hänel sallittu. Vaiks toi auto ny sinänsä ei ol kiälletty, mut antaa Niilon ny nauttii siit hetken ilmam mittää tappeluit. Myähemmi sit o Artov vuaro. Löytyy meilt Artollekki sentäs lelui, ettei ilman tartte olla.

Pikkupakkane, la -2 (su aamusti -10), ni sillee kuiva keli. Piän lumikerros tiän jääm pääl tullu, et tosa "peltotiäl" kuljettii keskel, ku siin ol ajettu hiakkaa. Reunois ol tosi liukast. Tual mutkan takkaa... 

... ol vähä parempi mennä, ku aurinko ol ehtiny sulattamaa tiäm pintaa hiakkapohjahas saakka, ni siäl ei enää ollu niiv vaarallist kulkee, vaiks oliki lumi pääl.

Ja nii hyvät unet ulkon sai, et Arto sai jatkaa unias meijä kuistil. Olin ottanu siit lämmöt poijes ihan tätä varte, ku takaterassi, misä jatko ulkoilu-unias, on ny täyn lunt, ettei sinne pääse ilman rattaitakaa, saatika noitten kans. Pääliviltin ja suajan otin poijes, vähäv vaa avasin vaatetust, etten turhaan herätä, ja siin sit tyytyväisen veteli unt kalloho. Lämpötila tosa ehkä jottai kymmene-viirentoist asteem paikkeil, minkä mun kukat viäl siätää.

Sil välil, ku pikkuveikka nukku, me pelattii huajuvaa tornii Nipan kans. Tämähä oliki TOSI taitava täsä! Vau! Yllättys varmaa ittekki. Alotettii enste piänel tornil, et pääs jutun jujust kiines, ja siv vast täyskorkeesee siirryttii. Mut kylläpä osas keskittyy, ja saatii tosi korkeeks tää ennenku se romahti. Ja MÄ olin se, mink takii se romahti. Hah! Eikä fuskattu ees. Siis en antanu tarkotukselliseste voittoo, Nipa iha itte osas! Pari kiarrost menttii täysil palikoil, ja voi sitä riamuu joka kerta, ku hää sai laitettuu tonne ylös sen irtisaamas palikan nii, ettei tullu palikkakasaa pöyräl! On kyl hyvä sormie ja käsie koordinaatio jo! Välil torni meinas kaatuu, ku poika hyppeli riamust siin pöyräv viärel ja koko pöytä täris. =D

Artoha sit intoutu ton taaperokärryn kans ees-taas kulkemaa. Pit laittaa painoo vaa, et pysyy pystys. Ei se näyttäny poikaa haittaava ainakaa. Polvet alko muuttumaa spagetiks sikku alko uni tulla silmihi, mut muuto sitä aika lail jo hereiloloaika ollaa jalkojem pääl. Istumahetket ovaj jo vähis.

Ja ku toine kärryilee, ni toine ajeli sit roska-auton kans. Samoi reittei, ku meil ny ei kamalaste ol näit vaihtoehtoi misä mennä.

Ja uniha se sit lopultas tuli. Niilo aikast äkkii sit iltapalaj jälkkee jo pyys saara men nukkumaa, ja me siirryttii siit sit yläkerttaha. Arton kans viäl ehrittii tovi kattomaa valokuvii koneelt, ku Nipa jo unissas tuhisi siin viäres. <3

Huamaa vähä, et Artol on tää liikkeelpääsyn innostusaika menos, ku enste alkuu unen saannij jälkkee tahto noust petis istumaa ja siit sit kaatu "kumoho", misä ja mite sattu olemaanki, ni pääty mont kerttaa sänkyn nurkkaha jumihi, mist sit valitteli, ettei pääse enää liikkumaa. Ku siirsin taas oikkiaan asentoho, ni taas nukku tovin aikaa, kunnes jälleen kerran ol jossai sänkyn nurkas juntturas. Jossaikohti sit muutamie heräämistej jälkkee nukku jo yhtsoittoo oikkias paikas aamuhus saakka kummiski.

Pual seittemält heräs Arto ja sit noin tunti, ni Nipaki nous. Aamutoimet, syättii aamiaine ja sensellast, ni päästii lähtemää Islan kans taas kävelemähä. Ja niihä se Arto taas -yllätys, yllätys- otti ja nukahti uurestas. Olikij jo ollu pari tuntii hereil. ;)

Ja jos mitäki urheiluu telkast ny sit tul. Mä EN tykkää! Nyt pit välil varautuu siihe, et VAIKS vaari ol istumas viärel, ni hää ei tosiaankaa ollu LÄSNÄ kummiskaa. Arto ku o siin iäs, et ny om pakko pittää silmät seläski, ettei käy mittää, ni tät isäntää ei sit voinu laskee oleva paikal, vaiks oliki paikal. Mut täytyy sanoo, et ONNEKS mul ol nyj jottai muut touhuumist ja ajateltavaa, ku toi urheilu. Mä NII en tykkää, en, en, en - noist kisoist!

Aurinkoki sit hetkeks näyttäyty. Just ku Arto nukku ja sit sej jälkkee syättii ja hetken...

... Nipa leikki Nipsun kans. Pölyhuisku toimi molemmil hyvi.

Vähä marmelaadii ja Nipsu orotti omaa "vuaroas": paperit palloiks ja leikkikaluiks. Näit "tolloi" meil välil o joka paikka täyn, ku kaik paffiloodat ja paperit siirtyä "jatkokäyttöhö" kissoje leluina, ennenku niit sit poijes laitetaa. Hyvää puitte sytyket sikku ov vähä "avustettu" pehmiämmiks. Heh!

Jos Susu kävi alakerras käytännös vaa kerjäämäs (muistuttelemas) ruaka-ajoist, ni nää kaks muut ol sit lähistöl ihan koko aja. Nipsu touhuili enemp Niilon kans...

... ja Isla taas seuraili Artoo enempi.

Jossaikohti Arto tuntu sevverti "kylmätassult", et kääräsin pojan muv villatakin sisäl lämmittelemää. Iha tyytyväisen siin oliki.

Ja sikku taas lährettii kävelemää ees-taas, tuliki jo iha ittekses lämmin.

Jossaikohti Islaki siv vaa väsähti, ku ol yrittäny kovaste seurat Artoo, ku toinen kulki ees-taas. Lopulta huamas, et melkose "tylsää" reittii men, ja nukahti keskel lattiaa.

Mut eipä sitä sit pojakkaa iha koko päivää ilma nokossii jaksanu. Enste Nipa nukahti, ku ihav vaa "hetkeks" men köllimää soffal. Eiku vilttii päälle. Ja jonku aikaa siit nukahti Artoki. Tosin sit aikast pia Nipa jo heräski, et eivä kovim pitkään yhtaikaa nukkunu. Sain kuitenki laitettuu viikaten moksuje pestyt ja kuivatut vaatteet takasi heijä kasseihi tosa välis ihar rauhas.

Sit iltapäiväkävely, Islan kans, välipala, tovi yhteisleikkii Islan kans. Islaha on ain valmis leikkeihi, ja tiätää, et mikä on kissan/ poikien lelu, ni "kuanottaa" vaa, eikä ot suuhus. Tökkii palloo takasi Artol, ku Arto on saanu pallon Islal, ja sitä rataa. Se on "kutkuttavan" hauskaa Artom miälest. Ja Isla "varastaa" noit pusui joka tilaisuure tulle, et lipasee poikii poskehe. En anna koiran nual poikii, ni tekkee sit tota. Pojat ovav vaa NII vastustamattoman kivoi!

Nii ovakki! <3

Sit kamat pakate, kassit autoho, auto käyntii hetkeks, pojat mukkaa ja lährettii ajelemaa kotii kohti. Äkkiähä tää yhteine aika ain menee.