Rankaa aikaa! 
On tullu aika luopumisen, eikä se ol lainkka helppoo, ei. Susu-mummu tuntuu luavuttaneen, henkisel tasol. O iha piänes ajas menettäny lihast, ei tahro syärä ku herkkui, mitkä oksentaa kuitenki poijes, muuta ruakaa syä vaa hippasen sormenpääst tarjottuna. Vet kyl jua, kulkee, ja hyppiiki, mut heikost ja koko aja huanommi. 
En lähre kiusaamaa vanhust minkäällaisil "mahrollisil" hoiroil enää.
On tullu aika luopumisen, eikä se ol lainkka helppoo, ei. Susu-mummu tuntuu luavuttaneen, henkisel tasol. O iha piänes ajas menettäny lihast, ei tahro syärä ku herkkui, mitkä oksentaa kuitenki poijes, muuta ruakaa syä vaa hippasen sormenpääst tarjottuna. Vet kyl jua, kulkee, ja hyppiiki, mut heikost ja koko aja huanommi. En lähre kiusaamaa vanhust minkäällaisil "mahrollisil" hoiroil enää.
Varasin eutanasia-ajan keskiviikol, et päättyy tämän rakkaan sylikissa-unikaverin maalline kärsimys ja pääsee kirmaamaha taas terveen ja pirteen kera muitte jo aikaisemmi lähteneitte kavereitte kans. Itseeni sattuu, kovinki, mut Susun harmit loppuva.
Tiarossaha tää o ollu, ettei elämä voi loputtomasti jatkuukkaa, mut jokane loppumine ja luapumise hetki vaa silti tekkee isoste kipeetä! Viäl hetki yhresoloaikaa kuitenski jäljel, pari tärkeet yät yhres.
Viäl hetki yhresoloaikaa kuitenski jäljel, pari tärkeet yät yhres. 
Kommentit