Osu silmihi kiahtova kesäkaffila ja sain isännänki innostumaha. Vähä epävakasest kelistki hualimat otettii ja lährettii liikkeel.

Karkki ulos autotallist, ja kappas muute, täst kuvast näkkyy, mite pikkuruine tää meijä torppa o. Ku pikkuruine autoki näyttää näi isolt. ;)

Mustii pilvii, taivast ei näy missää, saatika aurinkoo, mut tiä ol kuiva.

Mentti ihanaan Lehväkahvilaan (mil ei ol kotisivui, mut fb:st löytyy: täält). Kustavintiäl pöröteltii risteyksen ohitte, ku se tiähaaras ollu viitta ol sevverti vinos, et näytti ku siin olisisis ollu lyhkäsempi sana. Sydänperäntie 192, Mietoinen, löytyy eläimii, taimii, käsitöit, ilone yrittäjä, kahvilast monttaalait herkkuu, sualast ja makkiaa. Mennää taatuste poikie kans joskus vähä lämpimämmäl kelil viäl.

Omam pihan kaaretuist puist tehty istuinryhmät terassil...

... kaffet tarjottii aiva ihanist ruususist porsliinikupeist, ja nii pitsat ku pähkinäiset korvapuustikki maistuvav valla makoisilt kaik. Sisälki olisis ollu pari istumapaikkaa, mut pääryttii kummiski ulos. Satteenuhast hualimat. Ja oliha mul iso satteevvarjo kyyris mukan, jos olisis enempi alkanu tulemaa.

Siäl se kulkupeli orotti kiltiste, ku me höpöteltii yrittäjän kans ja herkuteltii.

Kottitulles kipastii tankkaamas, ja taas pyäriteltii silmii, et mitä tää kaik maksaa. Mut ei se auto oikkee kunnos pysy, jollei koskaa missää kuljet sen kans.