Sitä ja tätä, siäl ja tääl. Vähä epävakast, et välil sato, välil paisto taas aurinko. Sateet eivä pahemmi lämpöö poijes kuitenskaa viäny, et hikiliki o ollut sisälki taas. Onneks sunnuntain ulkolämpötila vähä järkevämp.

Kipasin perjantain hakemas pojat meil, ja sevverti lämpöst ol, et vähä molemmat ol laiskal pääl. Vähä samallaine fiilis ittelläki, ku sisälämpötila taas ol yli kolmenkymmene asteen, eikä auttanu, vaiks ovet ja ikkunat ol ravollas ja niitte eres puhaltimet, minkä tarkotus olisis saar se varjosem puale viileemp ilma sisällekki. Talon katto ja seinät ku kuumuva, ni niit ei iha helposte viilennetäkkää. Mut ilma tappeluit onnistuttii seki aika kummiski viättämää. <3

Arto jäi vaarin kans vähä touhuumaa, ni me menttii Niilon kans hoitelemaa pihaa. Tää miähealku o tosi innol avustamas, misä vaa kykenee. Pitäs se piänemp kastelukannu löytää, ku näät isot ova aikas hankalii ja painaviiki. Mut hyvi sai annettuu maissil vet, kuha mummu enste anto vähä kasvihuaneen kasveil siit vet, et ei ollu iha nii täyn, ettei olisis jaksanu sitä kantaa.

Olipa hirmu hauskaa seurat, mite innoissas Niilo ol, ku tajus, et puskis kasvaa jottai, minkä tunnisti! <3 Mont kurkkuu, yks, kaks, kolme... Ja siv viäl lisäksi PITKII kurkkui, ja tomaattii ja...

Pikkuveikan päikkäreitte aikan ol hyvä vähä tarrailla ja väritel kuvii. Sellast puuhaa, misä saa paremmi ol rauhas, ku o sitä "omaa" aikaa, ilman uteliast veljee olan takan.

Ihav viittä vail ol, et tajuais polkemisen irean, ni vaariki läht mukkaa lenkil. Tosin...

... sit tehtii vahrivvaihto, ku vaari ei selkävaivoiltas ny oikkee kyennykkää opetushommihi. Pelkkä tyäntämine ku ei anna sitä onnistumise iloo, jos polkimet lähinnä pojam miälest ova jarruttamist varte, ja vaari silti tyäntää vaa. ;) Mut kyllähä se noppeeste sit alko pojalt onnistuu, ku jarruttaes pysähryttii, ja oikkeempäi ettee polkies menttii ettippäi. Tää kahvapyärä on kyl iham mahtikätevä ja turvalline tapa opetel pyäräilemää. Onha tää jo aikasemmi hyvi tasapainoillu potkupyärän kans, misä ei polkimii ol ollu, et sinänsä tuttuu hommaa. Alkaa se potkupyärä vaa olla "polvipyärä", ku on nii matalal, eikä saa penkkii/ tankoo ylemmäs.

Torvitötteröit. Paperitötterö, mukipinotötterö. Ja hauskaa ol! Islaki ol kovaste täsä menos mukan. Töttöröt vaa on kivoi!

Untem mail. <3

Piänt vilvotteluu altaas välil. Asetin purjeen pääl, et jos aurinko liikaa porottaa, vaiks se nyssit aika hyvi pilvie takan tais ollakki, enimmältes. Tää allas on siis se meijä hiakkalaatikon kansi. Toimii täsäki hyvi! Nipa tosin ei halunnu kastaa vaatteit, ja näät ova niit uv-suaja-asui, ni hyvä o olla olemas kummiski.

Näytti tosa oleva pojil iha kivaste touhuu näinki.

Arto sentäs uskaltautu istumaanki.

Syättii ulkon tehtyy ruakkaa, grillattuu siis, pääosin. Mut sit välipalana vähä herkkuu; marjoi, kermavaahtoo ja pikkussii puustei. Ei viittiny köökkii lämmittää millää sisäkokkauksil/ leipomuksil.

Ja välil jäätelöki viilens kivaste.

Taas olttii laskemas niit kurkkui, et kuimmont tul syätyy salaatij joukos. Viäl löytyy lissää! Kaik ei menny!

Tadaa! Taikatemppu! Retiisi ilmesty tost vaa kasvilasvast. Heh!

Legoiluu, dubloiluu, autoiluu, palloiluu, musiikkii, tanssimist... Monttaalait ehrittii.

Sunnuntain aamul näät heräs vähä enne kuut, ja siit sit ol hetki aikaa leikkii, käyttii Islan kans lenkil, Arto nukku aamupäiväunet ja syättii aamiaine, ni lährettii sit Turkuu kohti. Pual yhrelttoist oltii bussis matkal keskustaa, ja vähä ol jännää! Arto jäi iskäs kans kotti, ku me lährettii Nipan 4-v päivää vähä juhlistamaa.

Monttaalait ollaa täsä miätitty, mihi olisis voinu Artoki osallistuu, mut sit lopult pääryttii Turul Linnaha. Mummu, äiti ja Niilo, melkkest 4 v. <3

Pilvet näyttivä (ja säätiarotuski vähä sateist varotteli) harmailt, osaks mustiltaki, mut eipä osunu kuuroo ees kohral koko päivän. Olisiski ollu tuskase kuumaa, jos olisis aurinko paistanu.

Linna kiärrettii melkoseste Nipan ehroil ja vauhril. Ei jääty itte tutkimaa pahemmi mittää sen kummemmi. Siihe pysähryttii, mihi Niilo pysähty. Nää minit kiinnostiva kovaste. Niit ol parissaki paikkaa.

Rappuset oliva kans kivoi Niilom miälest. Ol korkeit ja matalii aukkoi, ol puut, kivee, tiilt, betonii, ol jyrkkii ja tosi piänii askelmii, ol pimeit ja valossii rappukäytävii...

Ja sit ol näit akkunoit! Niitäki ol korkeit, matalii, leveit, kappioi, tasasil ja laskevil ikkunaerustoil, ristikoil ja ilman.

Ja me kiärrettii KOKO linna! Niilo jakso tosi hianoste. Olisis varmaa tehty uurenki kiarroksev viäl, jos olisi annettu mahrollisuus. =D Siäl olisisis kyl nii kamalaste kaikkee nähtävää, et vaiks kävisis mont kerttaa, ni ain löytyisis taatuste jottai uut nähtävää.

Mut me alotettii sit matka kottippäi. Käveltii Aurajoev vartta pitki keskustan suuntaha.

Jäätii syämää Göranii, ku alko ol nälkä ja Nipa halus istumaa pihan "sinisil tualeil". =D Kalapuikkoi ja ranskiksii Nipal, plikal lohikeittoo ja mää otin saaristolaiskalalautasen. Jokasel jottai. 

Hyvää ol, mut kyl sitä ruakkaa aikas taval sai orottaa. Paljo ol ihmissii liikkeel.

Sit vattat mukavaste täyn jatkettii kävelyy keskustaam päi.

Jäätii orottamaa Förin tuloo, et...

... hypättii kyytii ja mentii joen ylitte. Tuuli melkoseste siin joen keskipaikkeil, et lippiksest kii, ettei lennä vettee!

Siv viäl jätskit pualivälis kottimatkaa, ennenku hypättii taas bussihi.

Yks tipune tul kerjäämää voffelii.

... ja ku sitä sai, ni koht ol noi kolmenkymmene parvi haluamas kans osingoille. Rohkeimmat tuliva iha jalkoihi.

Tällanenki "taivaarrannan maalari" ol matkal.

Pitihä siihe pysähtyy. =D Nipa kiipes mummuv viäree, ku tähä istahrin, et kävisiskös tää penkist? Kävihä se! 

Kyl ol hiano päivä ja tiätty koko viikolloppu! Aikaa poikie kans, aikaa plikanki kans, ja ny jopa sunnuntai sääki puals tätä meijä ulkokävelyy. Aurinkoisel kelil - tai toisaalt kaatosattees - ei oltaisis kyetty. Voi ihanat rakkaat! <3