Ollu yllättävänki paljo aikataulutettui juttui täsä, mikä tuntuu kummaste uuvuttavan. Oon suarastas kaatunu iltasi sänkyhy. Ihan kivoi juttui, ettei sillä, mukku voimat ja enerkkia vaa ei ol sitä, mitä enne, ni...
Mut on tullu hoireltuu töit, tehtyy ruakkaa (pääosin isännä hommaa näät kaks isomppaa ateriaa, aamut, välipalat ja illat sit enempi mul. Käyttäe ny paljo hyäryks omam maan tarjoomii juttui (salaattei, yrttei, kurkkuu).
Pensseli mul kasvaris hyvän apulaisen, et varmistetaa kukkie pölytys. Suti-suti. Isla tiätty ain menos mukan.
Tulee kasvihuanekurkkui, avomaankurkkui, chilii...
... paprikaa...
... ja tomaattii.
Jos tovi sitte ol pelko siit, et kasteluvesi loppuu keske, ni nyssit o vesisaavit ääriäs myäte täyn. Hyvä, et tul kunno salaojasysteemi tehtyy kasvarin alle, ni pääsee liika vesi kulkemaa poijes kans. Savimaan kuappa ku voisis kerät kunno vesialtaan.
Ny on joka päivä sekä satanu, et paistanu aurinko. Tänäpe tosin enempi satanu. Ja muutamii ukkoskuuroi, pahin yäl yks kerta, et oikkee kunnol salamoi ja jyris. Pit noust ylös irrottelemaa töpseleit seinäst, et sain turvattuu mun tyäkoneet.
Veljen kissa, Wilma tykkää enite viättää aikaa parvel. Erelles. Mitä ny välil kantaa leluhiirii sinne ja sit heittää ne ales, ja syäksyy perää. Meijä tassuttajat sit kuulosteleva moist menoo suljetun oven takan. Ei oikkee viitti stressat arkaa kissaa näitte kahre uteliaan kans.
Vaik ossaa tääki ottaa rennoste ja kunno päikkäreit välil. <3
Sit autoin ystävän perhet käymäl heijä reissus ajan heijä kaks kissaa ulkoiluttamas, kaks kerttaa päiväs. Ja tiätty tyhjäämäs hiakkiksen, laittamas ruakkaa, vaihtamas juamavet ja vähä leikittämäski. Tää ihana Ilo on kyl nii ihmisem miäli, ettei tosikaa. <3
Helmin kans pit ollav vähä varovaisemp ulkoiluil, ku tykkää enemp pittää omam pääs, mukku ei vaa häne reiteil ain ol ihmisil mittää asiaa men mukkaa. Muuto kyl varsi kiva kissa, mukku ojjo oppinu, et toisinas pakittamal pääsee valjaist irti, ni ossaa kyl käyttää sitä tilaisuure tulle hyärykses. Viisas katti!
Tyäviikko ollu kumminki, ni on sitä puuhii ollu. Omat lemmikit, veljen kissa, omat sisäkasvit (mist en ol viäläkää saanu ku miniosan ulos, eli taitaa jäär tää kesä usseemmilt kokonas välihi), kasvimaa, kasvari, pyykit ym. töitte lisäks. Ja sit tual ystävän luan piipahtelut, tunti-kaks kerrallas kaks kerttaa päiväs. Ni välil tuntu päivie tunnit häviäväv vaa jonnekki.
Em malttanu ol keräämät ekat varelmakki puskist, ku alkova kypsymää.
Sain sit piirakkaa tehtyy, vaiks pit varelmarahkaa tehrä. Ei ollukkaa maitorahkaa, ni suunnitelma muuttu vauhris. Onneksi ol vaniljajäätelöö, ni saatii piirakastaki tollane viileem välipala.
Helmi olisis istunu varmaste mont tunttii mukavam pehmeel suikeroalpiperil heijä omal takapihal. Siit näk moneen suuntaha ja ol pikkase satteensuajas kummiski, ku ol puittel lehvästöö yläpualel. Ei pikkune sarekuurokaa hetkauttanu.
Voisarvi mascarpone-mansikkatäytteel välipalaks. Sevverti tuhtii, et yks riittää pitkäks aikaa.
Ja mitä ihanuuksii sain ystäväm perheelt, kiitokseks kissoje hoitamisest. <3 Voi että! Hyvim mut tuntee, ku tiätää, mist kovaste ilahrun. Vaikken oikeest mittää orottanu. Heijä perhelomii ei tosiaankaa kovim paljo ol viime vuasin ollu. Mut lämmittihä syränt!
Kommentit