Em mää ol se ainut, joka hyppii erillaisis tutkimuksis; labrois, lääkäreil, venytyksis ja vanutuksis... Ei ol nää hommat vanhuksillekkaa helpoks tehty.

On invakorttiki, mut silti pakkaa olemaa hankalaa löytää autol tarpeeks lähelt ulko-ovee paikkaa, ku siäl on siv viäl sisälki "kilometrei" käveltävän, köpöteltävän. Mut päästiihä me sit oikkiaan paikkaha, oikiaan aikaanki. Silmätsekkii. Ny mittauksii ja sit ens viikol lääkäri näittem perusteel.

Katkastii autolmeno pysähtymäl aamiaisel kanttiinis. Hyvii olivakki, täytetyt ruisleivät ja kaffe.

Sit het seuraavan aamun toises paikkaa toisil asioil. Ol kokonas uus juttu, ni ei tiäretty, mite hankala ol mennä, ni otettii vähä eksymisvaraa. Ja sit ilmottautumine ol het ulko-oven eres ja siit ohjattii oikkiaam paikkaha. Heh! Olttii pualtuntii liija aikases. Mut päästiimpähä istumaa orotusajaks. ;)

Ja sit kaupan kaut heittil. Misä Vilpertti tul tarkastamaha, mitä kasseist löyty - josko olisisis jottai herkkuu hällekki. Ja tokiha sitäki löyty! ;) Istuskeltii ja höpöteltii tovi. Ja ens viikol vähä ajelui lissää, sekä omii, et vanhuste. Tätähä tää ny tuntuu sit oleva...