Vauhtii ja vaarallissii tilanteit ei oikeest puutu, ku pojat o tääl. Arto o sellases iäs, et ikin ei voi tiätää, mitä keksii (saatika miks), ja ehtii ihaj joka paikkaha tost vaa. Silmät tarttee ol selässäki. Mut on se kiva huamat, et pikkuhiljaa ne maailman säännöt, kovine lattioineen ja huonekaluineenki alkaa mennä päähä. Et iham mitä vaa ei kannat kokeil, vaiks huamaa, ettei aikuste silmät just kohral olekkaa. ;)

Nipsul ja Niilol o sitä omaa keskinäist hauskaa ain. <3

Täsä kasvarin tianoil molemmat pojat näyttiväv viihtyvä. Arto lähinnä ettii kulkui ja kiipeilypaikkoi, Nipa taas asioit, misä voisisis auttaa: kasteluis, saron kuljettamises sisäl, ovie availuis ja sulkemisis. 

Piäne taukoiluj jälkkee o palapelitki taas alkanu kunnol kiinnostamaa, ja mitä piänemppii palassii, sitä miälenkiintosempii tuntuva oleva. Pitänee jossaikohti, ku ova tääl usseemma päivä, kokeil jottai parinsaran palan luakkaa olevaa palapelii, kunha enste sopivaa aihet vaa sil kool löytyis.

Pyäräilyki sujuu koko aja paremmi ja paremmi. Viimeks ol mukan vaa sandaalit, ku ol hellet, ja ny otettii kunno lenkkarit käyttöö, ni joha ol helpomp polkee!

Nipa sai ottaa kottoo oman kastelukannun tänne, ni ei tartte noitte meijä 10 litran kannuil kasteluit hoitaa. Ja tiätää jo, mist sitä vet voi kannuhu lissääkin saar.

Saippuakuplii!

Legoi ja dubloi.

Ja siv viäl käytti poikien kans kotimatkal piipahtamas muv vanhemmil, eli poikie iso-isovanhemmil, mummin ja ukin tykön. Joha ol miälenkiintossii lelui ja mitä herkkuu mummi lappas koko aja pöytähä. ;) Vattat herkkuu pullollas jatkettii sit matkaa. 

Olipa hiano viikolloppu!