Hurjasti kaikellaist täsä. Sairasteluit, ni ei pojat ol ny ollu tääl, mut oon sit hoirellu vanhuste kyytimissii ja korvin toimimissii labrois ja lääkäreis, mitä heilläki ny o oikkee ryppääks ast täsäkohti vuat. Ja siihe pääl sit ne mun omat juaksut (fyssaril, labras, lääkäris...).

Ollaa sit syäty aamiaist, tai lounast vähä ajankohrast riippue, yhres kans. Vilpertti-kisuu unohtamat!

Siskon kans oltii elokuvis, ja men meijä eväät vähä överiks, ku ei oikkee tajuttu tilates, mite JÄRKYTTÄVÄN kokkossii nää annokset ova! :O

Nope, elokuvana outo, yli kakstuntine leffa, mut mikäs siäl ol köllies mukavis nojatualeis, ja viättää enne ja jälkkee siskon kans aikaa. Kiärreltii vähä Myllyy. Ol ihanaa!

Jäätävist öist hualimat yhä tulee kasvarist satoo. Kasvilavaankaa saakka ei viäl ol pakkane yltäny, sentäs. Vaiks maarrajas onki ollu.

Neljännet koronarokotuksekki haettii isännän kans. Eikä mittää oireit kummallekkaa tullu.

Se meijä ainut maissi tek yhre aika hianon palon (miks sitä oikeest kutsutaankaa?), vaiks siin ol pääs kirvaviotust, siinäki. Mut puhras osuus naps poikki, enste keittäe - ja sit grillihi! Toises, siin alimmas, ei oikkee herelmöitys ol menny putkeen. Isäntä miättii, josko ens vuan laittasis vähä usseemmav vart lähekkäi kasvamaha, ni sit alkais paremmi varmistumaha emit ja heteen yhtehe.

Veljempoja synttäreil piänel porukal kokoonnuttii kans täsä. Hianoo! Reipas poika!

Omat tomaatit maistuva hyvält! Ja niit o tullu sillee sopivaiseste, et ollaa saatu käytettyy saman tein melkkest, ettei ol jääny mittää hävikkii.

Viäl o chilii, kurkkui, paprikoi, tomaattei, basilikaa, sipulii ja punajuurii poimimat täst. Lisäks perunoi niist kestokasseist, mitkä ova koira-aitaukses terassin seinäv viäres (yks kiarros o napsittu, pari kattilallist tullu), ja siält pikkase kesäkurpitsaa, avomaankurkkui ja kurpitsaa. Vähä sitä täsä miättii, et millo olisisis se viimine aika noukkii kaik poijes, ettei men hallan suuhu...