Nyssit onki jos mitäki täsäki välis jo tapahtunu, muttei vaa ol ollu aikkaa ja enerkkiaa saar mittää tänne aikaseks. Nyssit "kauhakaupal" kaikkee.

Isämpäiväkukkaset ol kaunistamas meijä köökkii pitkän aikaa! <3 Ihmeen hyvi kissakki anto sen ruukun ol rauhas, vaiks tiätty pirin sitä sillee "suajas", et ol seinäv viäres pöyräl, ja vähä jottai tavaroit ympäril, etteivä menny (päässy) ruukkuu pukkailemaa. Mut eivä onneks ol nääkää kollit nyssit mittää kasvierouskijoit, niinku joittenki kissat kuuluva oleva. Samate kaik mun olkkarin akkunoil olevat kasvit saava ol iha rauhas.

Sukuhu synty uus pikkunenki täsä. <3 Pikkune, sulonen, ihana tyttö. Siskon tytöl. Näi se vaa elämä jatkuu! Uussii pikkuihmissii. Voi että! Saa nährä, millo ehritää itte tutustumaa tähä pikkusee. Asuva aika kaukan meist, eikä oikkee voi ny kutsuu meillekkää, ku torpan sisälämpötila pysyttelee melkose alhasen koko aja.

Käytetää hellaa ja uunii sillee (pääosin), et saaraa köökkihi vähä lämpöö ja samal usseemma päivän syämiset, mitä voi joko lämmittää mikros tai sit syärää iha tällee. Isännän leipomaa patonkii/ sämpylää ja kastikkeen osan olluit lihoi tai makkaraa tms. niittev välis. Ei välttiks kaikkeist terveellisint syätävää ain ny, ku ei oikkee olisis varaa mihinkää vihreeseenkää (tai no, punaseenkaa...), ku maksava niim paljo, mut tuleepaha vatta täytee.

Pyry pyytää ulos, ni ollaa sit tehty valjastelulenkkei Islan kans harva se päivä, enemmäl tai vähemmäl lumel.

Hyvihä tääki taapero tuntuu isomman, eli Islan, peräs kulkeva, niinku Nipsuki. Tosin Nipsu ei ol ny enää kylmempie kelien tulle ees pyytäny ulos kerttaakaa. Kattelee kyl akkunast pihal, mukku ovi kuistil (mikä on ny kylmän) aukee, siirtyy lämpimämmäl paikal, ku Pyry taas pujahtaa het sinne, et haluu mukkaa. 

Ku kuljetaa tosa asfalttitiäv varres, piremppii lenkkei Islan kans, en oikkee voi kissoi mukkaa ottaakkaa, et iha joka lenkil kissa ei ol mukan, mut mettälenkit ovakki sit suasittui.

Joo, siis meijä sisälämpötila tosiaa ov vaihrellu siit 11 - 15 astet aamusi, ku ei herät yäl lissää puit takkaha laittamaa. Siin päiväseltäs sikku takka kuumuu ja ehkä viäl tosiaa köökis ruakkaa laitetaa, ni nousee siihe 18 asteesee. Ja nyv viäl o ollu harvinaise lämmint ulkon näi myähäseks vuareajaks. Jos tuulee, sitä kylmemppää sisäl o, et tyynt toivotaa.

Takkaa tosiaa nyssit ollaa pesälline aamuin illoin poltettu, ja ku pojat ol meil, lisättii viäl "avona" yks pesälline sej jälkkee, ku takka ol jo kuuma - saaraa sil sisälämpötilaa siin takan ympäril nostettuu vähäse. Ei kyl pystyt sitä tekemää näi normiaikan, ku isännän kans kahrestas koton ollaa, ku meilt loppuva sit klapit - ja se kylmin osa talvest ov vast erespäi. Mut ei voi moksui kylmettääkkää tiätentahtoe. Varovaine saa myäs ol, ettei kissa hyppää pesähä, ku ovak kans sen lämpimyyrem perähä kovaste. Mut onneks näil o ittesuajeluvaistoki pääl, et haisteleva kuumuut ennenku menevä oikeest koskemaa mihinkää, et vahinkoilt ollaa säästytty. Poikiiki tiätty täytyy valvoo, etteivä men takkaha koskemaa kuumimmillas olle, ku se o iha kulkuväyläl nii, ettei siihe oikkee mittää suajaakaa saa ettee.

Sit tul kutsu mammografia-seulontaha, ja se ol Turus. Tilasin ittel sit vähä labratesteiki siihe samaan syssyhy, mitä ei oikkee julkiselt pualelt tunnu saavan, ei aut "raurampuute ilman anemiaa"-diaknoosikaa, ku ain vaa sanotaa, et "syö rautaa" mittää tutkimat... Kolme viikkoo kuulemma menee, et saa tulokset, ja jos tulee lisätutkimuspyyntöö mammost, ni siit lähtee oma kirje kottii. Viäl saa hiukkase aikkaa orotel.

Saattii iso kasa hävikkileipää ystävält, ja näit sit itte osan annoin ettippäi, osa men pakkasee ja...

... kuivimmast tein köyhii (rikkait) ritareit, ettei mittää menny hukkaha. Me ei enää kamalaste ees näit "kaupan" leippii syäräkkää. Sitä enempi, mitä isäntä itte leipoo. Ruisjauhojaki o olemas, et saisisis tummemppii leippii tehrä, kuha tarve tulee. Ne pakkaavav vaa olemaa enemp mun hoteil, ku isäntä tykkää tehrä noit vaaleemppii leippii ite.

Ystävä sai lahjotuksen liput konserttihi, ja pyys mut mukkaas. <3 Mun ihka eka konserttitalovisiitti. Oon erillaisis konserteis ollu, mut ne ovak kaik ollu kirkois, ja tunnelma erillaine, vaikkei ny virsii olekkaa ollu kuunneltavan.

Ny se konserttitalon ympäristö, fiilis, ihmisvilinä, kahvin tuaksu... Ja sit se katsomo/ näyttämö ja iiiiiiso orkesteri. Siin ol kattottavaa sen kuuntelemisel lisäks. Mahtavaa! En sinänsä ol mikkää klassisem musiikin ystävä, et ikinä en osta ittel mittää sellast, tai etti sellast musiikkii mistää kuunneltavaks, mut kyl toi iha livenä orkesterin seuraamine ol jottai tosi erillaist ja hianoo.

Välil ku teen töit toises huanees, toisel koneel, laitan kissoil viihrykkeeks toisel koneel noit "kissavireot", eli cat tv -sarjoi. Niis o hiirii, lintui, oravii, kaikellaist piänt liikkuvaa. Vuarotelle ja yht aikaa kissat siin eres viihtyvä. Joskus meinasin, et mite mahtaa ruutu pystys pyssyy, ku yrittävä saalistaa, mut muutaman yrityksej jälkkee ovakki jättäneet ruurun rauhaan ja tyytyväv vaa kattelemaa.

Ei voi laittaa koko ruurun kokkosiks näit, ku pikkusekki otukset tuleva siin "kissan kokosiks", ni ovaj jo liijam pelottavii. Heh!

Ja ku ova oppinu, et ruurult oikeest löytyy välil jottai kattomist, ni tuleva oikkee pyytämää ohjelmaa toisinas. <3

Mut on näit karvakerii nii ihana seurat, touhuskelivas sit jottai, tai makoileva yhres tai erikses jossai. Isla ei tykkää, et kissat tuleva hänt häirittemää, ku nukkuu, mut jos kissa makoilee sopivas paikas, ni voi kyl sit siihe kylkehe mennä itte maate. Ei voi valittaa! Aiva ihanat otukset meil! <3

Ja joka viikko vähintäs kerra, joskus usseemmanki, on tullu käyttyy vanhemmil, ku o ollu hiarontaa, lääkärii, kauppa-, ja apteekkiasioit hoirettavan. Hianoo ollu huamat, et ny hiarontakerroist o oikkeest jo ollu äiteel hyätyyki, ku monev vuare selkäkivut ova alkanu helpottamaa. <3 Ku olisis noi julkisen tutkimukset hoitunu noppiammi, ni olisis voinu pääst tähä pisteesee aikasemminki. Ku pit poistaa syrän- ja rankavaivat alt poijes ennenku sai hiarontaha mennä. Varmistu asia vast NELJÄV vuarej jälkkee! Siis järkyttävää! Voi, ku olisis sitä rahaa laittaa yksityisel käymissii, ni olisisisis (ehkä) voinu juttu sujuu noppiamminki.

Käyttii hakemas valmisateriat mukkaa ravintolast yhre reissuj jälkkee, ja se kuljetuspussi tul Vilpertin "peitoks". =) On se sit muavi- tai paperipussi, tai paffilaatikko, ni kummaste nää kaik kissat vaa niist tuntuva kovaste tykkäävä. 

Saattiiv viäl pojat meil torpan viileyrest hualimat yäkylähä täsä, ku vanhemmat käväsivä tyäpaikkas pikkujouluis, ni saiva juhlii rauhas - ja nukkuu aamul pitkään. =) Ku Arto nukku päikkäreit, serkku pörhäls pihal ja pääs yllättämää kaik, jopa Islanki. Me olttii just ehritty siivoomaa ruuvat poijes pöyrält, ni laitoin tulijal vähä leippää ja siv viäl "jälkkäriks" sai maistel tota isännän tekemää chilisoossii. Ku käyttää tulisemppii ruakkii arjessas, mitä me. Iham men sujuvaste, ettei tarttenu jukurttii ottaa käyttöhö liäventämähä poltet. Niilo halus kans sit vähä "maistel", vaikkei oikeest mittää saanukkaa (ihal liija tulist pojal), mut ol tunnelmis mukan. Piän leipäjälkiruaka siis mahtu massuhuv viäl, ku seuras sai syär.

Ja hyvi Nipa muist seuraavan aamun, et Tommi joi teet, ku sevverti viileet ol, et joku lämmin juama aamupalan kans ol hyvä (Arto joi "kaakaa", eli lämmint kaakaoo), ni halus kans maistaa teet, ku kert Tommiki sitä joi. =D Tosin Tommi joi vihreet teet, ni annoin Niilol ruusummarjaa ja lisäsin vähä sokerii joukkoho. Hyvi kelpas!

Siitähä se Artoki sit heräs aikanas. Ja het haki Tommii leikkikaveriks - ja saiki! Isla ol vähä sellane, et "mite täs ny näi kävi? Tommiha o ollu se MUN leikkikaveri..." Heh! Tommi ol hyvä duplotornin rakentaja-apulaine, tyäkaluauton pitelijä, syli ja nojaustelinekki. Päivä kulus vauhril. Tais Tommillaki uni maittaa hyvi seuraavan yän, heh! Mut olipa kiva, ku tul piipahtamaha! Ei kaikkie kiireitte kans enää nykysi nii usseste nährä, mitä joskus.

Jos Nipsu ja Isla pyärivä menos mukan, mut pysytteleväv vähä moksuje kosketteluje ulottumattomis, ni Pyry taas ei ol moksiskaa. Saa koskee, ja hakkeeki kosketuksii - tai sit ottaa "turkkitualeil" tai soffan nojal häiriintymät tirsoi, ku moksut leikkivä soffav viäres. On se vaa jottai nii <3.

Ja ossaa tää tunkee pairanki sisäl lämmittelemää välil, jos vilusamp olo tulee. Tosa viihty pitkän aikaa, eikä haitannu yhtää, jos kipasin välil jossai... Meijä piän "pussieläin".

Ja luntaki tul viikolloppun, mist moksut olivakki riamuissas. Niiloha otti lumilappion het näppäräste käyttöhö, ja tek monellaissii polkui pihan täyttee. Arto taas vet pulkkaa perässäs pitkän aikaa, jossaikohti niit Nipan tekemii polkui pitkinki. Nipal ol "omii polkui", niit omatekemii kappiamppii, mihi just ja just toi pulkka mahtu menemää, ja sit ol "kokopolkui", mikkä tul, ku mä isol kolal vetelin osan pihaa (pihatiä ja roskisalue, sekä kulkuväylät autotallil, auton ympäri ja puuvajaha). Niit sit ristiirrastii piha täyn.

Sit oliki taas ruaka-aika ja Arto "kaatu" päikkäreil sej jälkkee. Et niihä ne päivät ain poikie kans rytmittyy tiätyllaisiks. Illemmal sit vein pojat kotti sunnuntain. Pit kaivaa auto esil meijä pihal (heijä auto, ku siin on ne turvaistuimet moksuil), ja siv viäl uurestas meijä auto siäl heijä parkkipaikal. Onneks ol täl kerttaa höttölunt, mikä ol helppo siirtää poijes.

Nyv vaa toivotaa, ettei mittää kovaa talvee olisis tulos! Ollaa iha sil hilkul jo, et meijä o suljettava yläkerta, jos yhtää kylmempää tulee. Ei millää haluisisis sitä tehrä!